keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Kun mikään ei toimi

Äh ja puh... Kyllä jäi tänään tokotreeneistä paha maku suuhun. Pitkästä aikaa näin päin, mutta ei tää kyllä kiva tunne ole. Tänään tuntui, kuin olisin kivirekeä vetänyt mukanani tokotreeneissä tai jotain. Aino ei vaan kulkenut ollenkaan. Seuraaminen oli tosi tahmeaa, en meinannut saada sitä edes namin kanssa tulemaan mukana. Yritin treenata käännöksiä oikealle ja myös täyskäännöksiä oikealle, mutta ne oli ihan kauheita. Väljiä, kontakti tippui, koira oli pihalla... En tiedä, mikä oli ongelmana. Paikka muutenkin seilasi, Aino on nyt alkanut edistää muutenkin.

Luoksetulossakin oli tapahtunut taas taantuma. Vielä sunnuntaina hehkutin sitä, että koira edes jotenkin päin laukkasi, mutta eipä se tänään enää laukannutkaan loppumatkaa. Mä en tiedä, mikä siinä oikeasti mättää. Alan jopa miettiä, että paineistuuko se sitten kuitenkin? En tiedä, mistä se paine siihen liikkeeseen tulisi, koska eteentulo on Ainolle ollut aina mieleistä. Mutta jotain hämärää tässä on, miten bordercollielta voi tokossa puutua laukka-moodi? Koitetaan nyt palata taaksepäin taas ja yrittää sitten vaikka näkyvän lelun kanssa saada vauhtia. Jotenkin tää lukko on saatava auki.

Paikkamakuu oli sentään suht jees. Tehtiin Rhondan kanssa rivissä, Ainolla takapalkkana rasiassa jotain koiranruokamössöä (=superhyvää). Matkaa ei ollut nyt edes alo-luokan vertaa, koska häiriötä alkoi olla juuri siihen aikaan tosi paljon ja läheltä kulki mm. koiranulkoiluttaja. Aino makasi kivasti koko ajan, ehkä noin 1,5min. Vähän pää pyöri häiriön takia, mutta huomautin, niin keskittyi taas minuun. Ihan alussa laittoi leuan maahan, mutta kävin komentamassa pään ylös, niin loppu ajan pää pysyi pystyssä hyvin. Selvästi levottomampi paikkamakuu kuin sunnuntaina maneesissa, mutta kuitenkin pysyi koko ajan ja selvästi mielikuva oikeasta suorituksesta alkaa nyt mennä Ainon nuppiin, jes! :-)

Tästä lähdimme lenkille, Ainolla ja Rhondalla oli tosi nastaa.

Kevät tulee!






 





tiistai 28. helmikuuta 2012

Pikapäivitys (sunnuntain tokotreenit)

Jep jep. Hiljaista on blogissa ja niin on hiljaista tokonkin suhteen. Vähän harmittaa se, että treenimotivaatio jostain syystä katoaa täysin Hämeenlinnassa, mutta otetaan takaisin, kun to-iltana lähdetään Jyväskylään viikoksi viettämään "itsenäisen opiskelun viikkoa" eli suomeksi koirantreenausviikkoa. ;-) Ainakin perjantaina ajattelin heti käydä tokoilemassa ja illalla meillä onkin JATin ensimmäiset ohjatut agilitytreenit.

Meillä on Ainon kanssa ollut mukava puoliviikkoinen, kun Laku-vanhus tuli torstai-iltana viihdyttämään meitä Hämeenlinnaan. Koirilla on mennyt tosi kivasti keskenään ja Lakukin on yllättävän hyvin jaksanut Ainoa. Välillä jopa tuntuu, että ulkona Laku olisi innokkaampi leikkimään kuin Aino. :-D

Sunnuntaina kävimme aamusella läheisen ratsastuskoulun maneesilla treenaamassa tokoa. Ensimmäistä kertaa sitten pentuajan Ainosta huomasi, että se ei oikein ollut tilanteesta varma. Maneesi oli paikkana aivan uusi, ja ympärillä treenaavat koirat olivat myös osittain vieraita. Muutenkaan emme ole ennen tokoa treenanneet niin, että muut hääräisivät samaan aikaan, joten häiriö oli Ainolle todella suuri. Se olikin kyllä aika kuutamolla, katseli muita ja korvien asennosta tosiaan näki, että tyyppi oli selvästi vähän ulapalla hommasta. Aino on kuitenkin kiva, kun ei se menetä toimintakykyään, vaikka sitä saattaisi jopa ihan oikeasti jännittää. Sain sen siis kohtuullisesti lelulla varsinkin mukaan ja joitain pätkiä se teki jo kivastikin. :-) Tein lähinnä parin askeleen seuruita, muutamia liikkeestä maahanmenoja (se on kyllä Ainon bravuuri), vähän noutoja ja luoksetuloa. Luoksetulossa on nyt tapahtunut jo edistystä kummasti, Aino on nimittäin vihdoinkin alkanut löytää jalkansa. Liitän tähän ihan videon Ainon tämän hetkisestä luoksetulosta. Ei se vieläkään ole tarpeeksi nopea ja lopussa tiputtaa raville, mutta nyt se sentään jo juoksee. :-D Paljon on töitä edelleen tehtävänä näinkin helpossa liikkeessä. Vauhti pitäisi saada myös noudon palautuksiin, mutta sitä en ole vielä jaksanut stressata.


Ihan treenien lopuksi tein Ainolle noin 2 minuutin paikkamakuun niin, että yksi koira treenasi vielä samaan aikaan hallissa. Mulla oli ensimmäistä kertaa takapalkka käytössä, ja otinkin oikein ekstrapalkan mukaan, koko Ainon aamuruoan. Paikkamakuu meni tosi hyvin! Aino oli skarppina muhun päin, vaikka käänsin sille välillä selkänikin. Pari kertaa vilkaisi hallissa puuhailevaa koiraa, mutta herätin huomion äänelläni ja kehuin kun Aino siirsi taas katseensa minuun. Tästä jäi hyvä mieli, näitä vaan nyt paljon lisää superpalkalla! Selvästi myös kaksi kertaa päivässä tehdyt ruokakuppipaikkamakuut ovat vahvistaneet liikettä huimasti eteenpäin.

Iltapäivällä kävimme auringonpaisteessa lenkillä Aulankojärvellä. Kivaa oli, ja jopa Laku tuli hyvin siskon tyttönsä Sellan kanssa toimeen! Lopuksi vielä muutama kuva lenkistä.








Äsken tein pienet yötokot Ainon kanssa ihan vain sisällä. Muistuttelin kaukokäskyjä mieleen (istu-maahan-istu -vaihdot ok, maahan-seiso melko hyvä, seiso-maahan vaatii paljon apuja ettei liiku eteenpäin, istu-seiso kohtuu ok, seiso-istu käsiavulla taaksepäin), tein myös liikkeestä seisomista nyt sillä uudella käskyllä "top", sekä pieniä askelsiirtymiä seuruussa. Käännökset vasemmalle on tosi hyviä, mutta oikealle vaatii töitä, niitä oon treenannut liian vähän. Niissä tulee herkästi väljyyttä ja kontakti tippuu kääntyessä. Pitäisi varmaan käännökset oikealle ottaa nyt teemaksi tokotreeneihin.

maanantai 20. helmikuuta 2012

Kevään näyttelyitä

Nyt on näyttelytaukoa pidetty joulukuun puolivälistä, mutta vähitellen on ollut aika suunnitella jo kevään näyttelyitä, kun ilmoittautumiset menevät nykyään jo kovin nopeasti umpeen. Tauko on tehnytkin hyvää varmasti molemmille, itse olen ainakin kerännyt intoa taas kevättä varten ja toisaalta Aino on kehittynyt monesta suunnasta (varsinkin etuosastaan!) mukavasti verrattuna syksyyn.

Suomesta Ainolla ei tällä hetkellä sertitavoitteita luonnollisesti ole, kun alle 2v sertejä on jo riittävästi kasassa. Ylipäätään tälle vuodelle tuskin vielä saamme viimeistä sertiä kasaan, koska Ainon täyttäessä kaksi vuotta marraskuun puolivälissä, ei Suomessa taida olla jäljellä enää kuin messarit, enkä sellaisesta näyttelystä sertejä odottele. ;-) Mutta tämän vuoden tavoitteet Suomesta ovat tietysti niissä valkoisissa ruusukkeissa, cacibeissa. Toivoisin siis kovasti, että jostakin näyttelystä Aino yhden Suomen cacibin saisi. Siksipä tänä vuonna Suomessa kierrämme kansainvälisiä näyttelyitä, tosin PK-erkkaria Helsingissä toukokuun alussa vähän harkitsen. :-)

Aino on nyt ilmoitettu Suomessa Lahden ja Tampereen kansainvälisiin. Lisäksi Aino lähtee maaliskuun puolivälissä kaverini matkassa Latvian voittajaan nuorten luokkaan ja lisäksi lähdemme huhtikuussa junnuilemaan Tallinna Winneriin. Tänne laitoin Ainon siksi junnuihin, koska Ainon sukulaiskoira lähtee myös Tallinnaan, emmekä viitsi pistää nättejä tyttöjä vastakkain kisailemaan ulkomailla. Joten Ainolle yritämme junnusertiä ja sukulaislikka saa sitten rauhassa yrittää tavoitella cacibia. :-) Muihin näyttelyihin en ole vielä Ainoa ilmoittanut, mutta harkinnassa on useampi.

Pikkuinen junnu-Aino Heinolassa elokuussa 2011 kehän jälkeen
Kuva: Joona Uusitalo



Melkoinen määrä agilitya

Huh huijaa. Vaikka kuinka on kiva mennä pitkästä aikaa hallille, niin jatkossa tulisi kyllä muistaa tehdä kunnon suunnitelma etukäteen, jottei tulisi treenattua liikaa. Tänään nimittäin treenasin taas ihan liikaa. Kyllähän Aino tekee ja ihan mielellään tekeekin, mutta kyllä siitä myös näkee väsymyksen. No, joka tapauksessa päivän teemoina oli jonkinlaiset pienet ohjaustreenit ja kepit. Lisäksi kertasin rengasta (meni hyvin, kertaakaan ei tullut Aino ohi!) ja ihan lopuksi kiikuttelin Ainoa keinulla moneen kertaan. Se oli Ainosta hauskaa. :-)

Aloitin ohjauskuviolla, jossa oli kolme aitaa ja putki. Piirsin kyseisen treenin kotona, mutta unohdin estejärjestyksen, joten sooloilin.... ja sen kyllä huomaa. Koira on ihan tosi näppärä, kääntyy hyvin ja vauhtia on mukavasti, mutta itse oon jo nyt niiiiin pulassa. Ihan kuin en olisi ikinä tehnyt agilitya. Mutta hauskaa oli siitä huolimatta, että videolta noiden pätkien katsominen olikin varsin nöyryyttävää. :-D

Keppejä tehtiin tositosi paljon, liikaa. Aloitin viidellä ohjurilla, enkä sitten edes ottanut niitä pois. Halusin treenata sivuetäisyyttä ja tarkoitus oli ottaa myös vedättämistä, mutta ne eivät oikein onnistuneet, joten päätin jättää sen treenin toiseen kertaan. Yhden tosi makeen leijeröinnin sain tehtyä kepeille, se oli hieno! Ongelmaksi tuli myös keppien jälkeen oleva putki ja sinne irtoaminen. Aino on tosi kiinni vielä minussa ja varsinkin jos mulla on lelu kädessä, se jää vielä tiukemmin muhun kiinni. Sitten taas kun mulla ei oo tällä hetkellä treeniliiviä, niin pallon kaivaminen hupusta oli tosi hidasta, eikä palkka tullut oikeaan aikaan.

Yritin vähän pyöritellä Ainoa myös toisilla hypyillä, mutta totesin, että se mitä mä nyt yritin, tulis kyllä opettaa ensin koiralle ennen kuin sen siirtää treeniin. En nyt muista ohjauskuvion nimeä, kun oon näissä nimissä niin surkea, mutta Ainolle pitäis opettaa se, että se vaihtaa mun selän takana puolelta toiselle. Lelullahan sen saisi treenattua, pitää siis pistää treenattavien asioiden loppumattomalle listalle myös se. 

Onneksi meillä alkaa parin viikon päästä JATilla ryhmätreenit! Saan ehkä tähän agilityyn jotain tolkkua, kun treenit on suunniteltu ja siellä on ylimääräisiä silmäpareja katsomassa. Kyllä mä taas tänään mietin, että on mulla vaan makee koira siitä huolimatta, että itse yritän kaikin tavoin sabotoida sen etenemistä. Joku sitä opettaa silti mun selän takana, kun se vaan oivaltaa uusia asioita, vaikken mä oo niitä sen kanssa välttämättä edes tehnyt. :-) Aino on vaan mahtava, mulla on taas pitkä tie agilityn parissa.

Tässä vielä videota illan treeneistä. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että siihen on laitettu vain edes jotenkin onnistuneita pätkiä ja silti se video on kovin nöyryyttävää katseltavaa! :-D Mutta opinpahan läksyni, kun pistän omat töppäilyni muiden katseltavaksi.


sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Uintihommia 15kk juhlapäivän kunniaksi

Kuten blogin päivitystahdista huomaa, meillä ei oikein olla treenattu lähipäivinä. Lenkillä tai kotipihassa pieniä tokojuttuja toki, mutta ei mitään sellaista, mistä olisin saanut aihetta kirjoittaa blogiin. Nyt pitäisi asian suhteen taas ryhdistäytyä.

Ainosta tuli tänään nuori, nimittäin tästä päivästä eteenpäin Ainon saa ilmoittaa nuorten luokkaan näyttelyissä. 15kk on siis neidin mittarissa ikää, hurjaa vauhtia aika juoksee! Vastahan se oli ihan skidi. :-) Aino oli la-su välisen yön ystävälläni Karolla hoidossa, kun itse humputtelin kylpylähotellissa. Aamulla vein Ainon kuitenkin KoiraSporttiin uimaan. Seurana meillä oli Anni ja Sisu-collie.

Ainon vuoro oli ensiksi. Selvästi neitokainen vähän oli unohtanut, että missäs me oltiinkaan. Reippaalla otteella Aino "tuupattiin" altaaseen ja sitten löytyi taas meidän uimari. Aino sai uiskennella koko oman aikansa omaa tahtia pitkin allasta, Ansku istuskeli rampilla ja välillä nappasi Ainon huilitauolle. Kivaa taisi Ainolla olla, mutta kyllä se jo vähitellen alkoi väsähtää noin vartin polskuttelun jälkeen. On tuo kyllä hauska koira, kun yksin siellä altaassa menee ja viihdyttää itse itseään.

Koostin uintireissusta pienen videonkin. Kuva näkyy varsinkin lopussa tosi huonona, kun kamera oli ollut autossa ja kun vein sen lämpimään ja kosteaan halliin, meni linssi ihan huuruun. Mutta Ainon onni sieltä huurun takaa kuitenkin välittyy. :-)

Illalla kävimme Jattilassa treenaamassa agilitya, mutta teen siitä myöhemmin oman päivityksen kera videon.


maanantai 13. helmikuuta 2012

Häiriötokoiluja ja vähän jumppasarjaa Pekolassa

Pääsin tänään kaverin kanssa Pekolan lavalle E-HKK:n talvitreenipaikkaan treenaamaan Ainoa. Ystävä oli kouluttamassa Rallytokotreenejä ja sain luvan olla samaan aikaan pienessä sisätilassa tokoilemassa Ainon kanssa, jotta saadaan ns. ryhmätreenitilanteita, joissa emme ole Ainon kanssa koskaan olleet. Itse asiassa tämä oli ihan ensimmäinen kerta täysin vieraiden koirien kanssa samassa treenitilassa niin, että hommia tehdään samaan aikaan. Toki me ollaan joskus treenattu kavereiden kanssa niin, että joku on samalla kentällä tehnyt samaan aikaan jotain, mutta ei kuitenkaan tällain kuin tänään. 

Treenien analysoinnin voisi jakaa kahteen osaan: Häiriönsieto oli tosi hyvää ja se nyt tämän päivän päätavoite olikin, joten täytyy olla tyytyväinen. Sitten taas teknisesti suoritukset olivat vähän niin ja näin - tavallaan ihan ok, mutta jotenkin tuntuu, että Ainolta on taas pakka vähän levinnyt seuraamisessa. Paikka seilaa, kontakti seilaa (sen annan tältä päivältä anteeksi, koska tosiaan häiriö oli ihan siinä parin metrin päässsä) ja muutenkin ei tuntunut homma hyvältä. Toisaalta kuitenkin Aino on tosi hyvin mukana ja kyllähän se yleensä parhaansa yrittää. :-) Koska häiriö oli niinkin suuri tänään, jouduin tekemään Ainon kanssa ihan "tekniikkaseuruuta" niin, että mulla oli nami vasemmassa kädessä, välillä toki tein pätkiä myös ilman. Mutta parempi oli helpottaa huomattavasti häiriön takia kuin ahnehtia liikaa ja vaatia koiralta osaamista, mitä se ei uudessa tilanteessa olisi kyennyt suorittamaan... Tein lähinnä seuruusta videon pätkän. Se ei tosiaan ole taidonnäyte siitä, mitä me osataan, vaan se on mulle "muistikirjana", miten se Aino ihan oikeasti teki. En leikannut sieltä pätkiä irti, länttäsin koko homman vaan suoraan tuohon.

(Yksi ruma hihnalla nyppäys siellä on. Vältän noita kovasti, mutta oli pakko, koska vieressä oleva belgi meinas olla sen verran kiinnostava, että Aino oli just siltä istumalta lähdössä. Jollakin oli pakko saada huomio. Seliseli. ;-))




Tehtiin myös paikkamakuuta häiriössä. Noin parin minuutin paikkamakuu onnistui itse asiassa tosi kivasti. Olin tietysti tosi lähellä, koska mun oli turvallisempi olla varmistamassa, että jos Aino saakin päähänsä lähteä, niin se ei lähde ainakaan treenaajia häiritsemään. Välillä vilkuili, huomautin niistä ja käänsi kontaktin minuun. Pari kertaa koitti pistää pään maahan, mutta huomautin niistäkin ja nosti päänsä ylös. Mutta tää oli kuitenkin hyvä, lyhyt matka, mutta kuitenkin jo kohtuullinen kesto.

Tehtiin myös vähän noutohommia. Ihan ok. Luovutukset on hyviä, vauhtia en mahtunut tekemään pienessä tilassa, joten en nyt tarkalleen tiedä, missä sen kanssa mennään. Näistä otin kanssa pätkää nauhalle, mutta videolla ei näkynytkään oikeastaan mitään, kun jouduin olemaan niin lähellä kameraa, joten jätin ne julkaisematta.

Kun ryhmä poistui lavalta, tein vielä luoksetuloja koko lavan pituudelta. Ihan ok, vähän hiljentää ennen eteen tulemista, siitä pitäis päästä vielä eroon. Mutta tuli kuitenkin jo kohtuullisella, kylläkin kootulla, laukalla ihan loppua lukuunottamatta. Yritin tehdä myös pari vauhtinoutoa, mutta niissä ei onnistuttu, joten vaihdoimme pienen tauon jälkeen jumppasarjaan. :-D

Hyppytreeniä aluksi ihan tasaisella kuuden jalan sarjalla. Pari toistoa 25cm rimoilla, sitten nostin vikan 30cm. Kasvatin viimeisen välin tämän jälkeen seitsemään jalkaan. Palkka (lelu) oli hyppysarjan päässä. Treeninä tuntui menevän ihan ok, mutta nyt kun koostin videota, huomasin Ainon varsinkin näillä toistoilla jotenkin edelleen hyppäävän "hassusti", ihan kuin vetäisi vieläkin jalkoja alleen. Pari viimeistä toistoa oli myös vähän löysiä, liekö tuli jo väsy, jota en vain huomannut ajoissa.

Pidettiin kuitenkin pidempi tauko ja vaihdoin sarjan ns. kasvavaksi, eli välit olivat 6-7-8-9 jalkaa. Sain myös Sarin palkkaamaan sarjan päähän, joten mun mielestä Aino lähti paremmin sarjalle pää matalana ja hypyn "muoto" oli jo jotenkin enemmän eteenpäin menevä. Nämä olivat parempia kaiken kaikkiaan. Huomasin myös videota katsellessa, että kasvavassa sarjassa lähdöt sarjalle ovat tosi huonoja, joten Aino näyttäisi joutuvat tekemään aika ison työn, jotta se saa hypyn rytmitettyä kuntoon ekan hypyn jälkeen.

Nyt en silti oikein tiedä, miten viedä näitä jumppia eteenpäin. Kyllähän näitä mielellään hyppyyttää, mutta että onko niistä tällaisinaan mitään apua Ainon hyppytyylin vahvistamiseksi. Olisiko esimerkiksi Lauralla sanoa jotain vinkkejä? :-)




Pahoittelen, että videossa näkyy vähän huonosti varsinkin juuri se viimeinen hyppyjen väli, koska Pekolan lavalla on pahasti nuo tolpat edessä.

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Lenkkeilyä ja kylävieraita

Tästäkö se blogin alamäki lähtee, hiljenee vain? Hiljaisuus taitaa ennemminkin viitata siihen, ettei olla juuri mitään ihmeempää touhuiltu. Ollaan vain lenkkeilty ja iltalenkeillä tehty Ainon kanssa vähän tokoja lelun kanssa. Siinäpä se. Mä oon itse vähän yrittänyt orientoitua opiskeluelämään ja tehnyt hirveän määrän esseitä (tai osa on tehtynä, suuri osa vielä tekemättä...) ja koirakin on jäänyt siinä mielessä vähän vähemmälle, että lenkkeilyn lisäksi en ole hirveästi nähnyt vaivaa treenaamiseen. Kuitenkin luoksetulot ovat menneet tosi paljon eteenpäin, samoin ruokailun yhteydessä tehdyt paikkamakuut, ja Aino osaa lenkillä tosi hienosti myös "tuo" -käskyllä tulla lelu suussa eteen istumaan ja luovuttaa sen mulle. Tää on tosi hyvä juttu, koska nyt sitten viimeistään keväällä on helppo lähteä heti tekemään esineruutuja, kun luovutus alkaa olla kunnossa!

Eilen me saatiin kylään mieluista seuraa, kun Minna tuli Tazma-äipän ja sukulaispoikien, Jarren ja Jipon, kanssa kylään. Käytiin heti lähipelloilla lenkillä ja koirilla oli huisin hauskaa. Kamerakin oli mukana, mutta valitettavasti kuvista tuli luvattoman huonoja, kun oli niin pimeää. Täytyy jokunen laittaa kuitenkin esille, kun niissä jotenkin näkyy neljän bordercollien hirmuinen ilo. :-)

Tänään Minna oli Hyvinkäällä tuomaroimassa agikisoja, ja kaiki neljä koiraa jäi mulle hoidettavaksi. Kivaa oli koirien kanssa metsässä lenkillä 1,5h. Vaikka täytyy myöntää, että neljän koiran hanskaaminen alkaa olla aikamoinen haaste jo. Tuonkin kokoisissa koirissa on hirvittävä määrä voimaa. Helpointa olikin pakata kaikki neljä autoon, ajaa metsän laitaan ja lähteä siitä suoraan juoksuttamaan koiria vapaana.

Nyt sitten tarttis aloitella taas koulujuttuja näin sunnuntain kunniaksi. Huomenna olisi tarkoitus lähteä sekä Pekolan lavalle vähän agilitya tekemään ja rallytokoryhmän kanssa samaan aikaan häiriöön tokoilemaan, ja illalla päästäis vielä läheisen ratsastuskoulun maneesille myös tokoilemaan uuteen paikkaan. Toivottavasti ehditään kaikki tehdä, tekisi nimittäin Ainolle hyvää lähteä taas uusiin paikkoihin treenaamaan.

Tässäpä vielä se iso kuvapläjäys.

Tazma, Jarre ja takana Jippo

Sama järjestys, Aino viimeisenä

Jarre <3

Aino, Tazma, Jippo ja Jarre

Aino ja keppi

Teinijengi: Jippo ja Aino

Ja vanhempi osasto: Tazma ja Jarre, Jippo takana

Aino, Jippo, Jarre ja Tazma

Aino ensimmäisenä, Jarre, Jippo ja Tazma perässä

Aino

Jarre-eno ja Aino

20 astetta pakkasta - paras hetki käydä jäällä!

Taas vain lenkkeilyä ja lenkkikuvia. Kävimme taas Sellan ja Sarin kanssa jäällä, tosin jo perjantaina 10.2. Kun on parikymmentä pakkasastetta, ei ole sen parempaa hetkeä käydä jäällä. Silloin harva uskaltautuu hiihtämään ja koko jää on koirien juostavana. Kamerat olivat taas mukana, koska oli upea auringonpaiste. Jokunen räpsy tuli otettua, joten täytyy blogiin laittaa jotain täytettä, kun varsinaista treeniasiaa ei ole kuitenkaan. :)








keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Kuvia kevätauringon alta

Meillä ei selvästi nyt muuta tapahdu kuin lenkkeilyä. Maanantaina kotiuduimme taas Hämeenlinnaan, joten emme ole juuri ehtineet vielä mitään treenata. Kotona ollaan vähän tehty perusasentoja ja paikkamakuuta otettu joka ruokailun yhteydessä. Eilen Aino testaili, että onko pakko olla paikkamakuussa, jos ei huvita. Pari kertaa se nousi ja kun kolmannenkin kerran nousi, ärähdin sille sanallisesti vähän lujempaa ja sen jälkeen onnistuikin paikkamakuu vaivatta. Sen jälkeenkään se ei ole yrittänyt nousta, vaikka olen tehnyt 1min-1,5min paikkamakuita niin, että olen piilossa. Esimerkiksi tänään laitoin kahvin tippumaan niin, että Aino oli eteisessä paikkamakuussa ja mä kolistelin piilossa keittiössä. Pitää vaan vahvistaa lisää näitä, ja muistaa kertoa Ainolle selkeästi, jos se tekee väärin.

Tänään oltiin ensimmäistä kertaa tänä talvena jäällä, seurana oli taas Sari ja Sella. :-) Olipa ihana pakkanen ja auringonpaiste! Mulla itselläni oli kamera mukana, mutta siitä olikin akku loppu. Onneksi Sarillakin oli kamera, joten jokunen hetki tuli ikuistettua. Sarille kiitos kuvista!

Ainon tyypillinen ilme kuvissa ;-)

Kasvava turkki kiiltää kauniisti auringossa

Tältä näyttää Ainon ja Sellan leikki usein

Ihmistä "pureva" bc ja onnellinen omistaja. :-)

Ystävykset

Kylki kyljessä...

... ja korvat tötteröinä

Pieni hetki paikallaan :-)

Kaikki kuvat © Sari Nieminen

tiistai 7. helmikuuta 2012

Retkeilyä Aulangolla ja pentujen ihastelua

Tänään olisi Vekun 7-vuotis syntymäpäivä. Vähän onkin ollut haikea olo, kovasti on ainakin minulla Vekkua ikävä. Ihmeesti elämä on kuitenkin mennyt eteenpäin Vekun lähdönkin jälkeen, mutta ikävä kulminoituu selvästi tiettyihin päiviin ja tiettyihin tilanteisiin, joita Vekun kanssa ehti vuosien aikana viettää. Tämä syntymäpäivä on yksi, seuraava tuleekin viimeistään huhtikuussa, kun tulee vuosi täyteen Vekun lopetuksesta...

Tänään lähdimme kuitenkin ystäväni Sarin ja hänen nahkacolliensa, Ainon hyvän kaverin Sellan, kanssa retkeilemään Aulangolle. Lupasin ottaa meille eväitä mukaan, joten tein sämpylät mukaan, otin paketin nakkeja ja laitoin termareihin kuumaa mehua. Kävelimme pienen pätkän Aulankojärven rantaan nuotiopaikalle ja teimme tulet. Aamupäivällä ei ollut kovin kaunis ilma, mutta pakkasta oli vain viitisen astetta, joten kylmä ei tullut. Vietimme aikaa nuotion äärellä nakkeja paistaen ja koirien leikkejä katsellen. Oli kyllä ihanaa vähän eräretkeillä, vaikka lähellä olimmekin. :-) Aikaa menikin reissussa noin 2,5 tuntia. 

Kävimme myös katselemassa Clingstone's -kennelin ihania nahkavauvoja. :-) Kovasti muutama pentu valloitti minut, joskin kaikki seitsemän olivat tietysti aivan ihania. Olisihan tuollainen puikkonokka vielä joskus kiva, mutta nyt ei tähän hätään riitä aika ja energia, kun Ainossakin on kovasti työtä muutamaksi vuodeksi eteenpäin. :-) Sadulle ja Jallulle kiitokset vieraanvaraisuudesta, on aina mukava nähdä teitä!

Tässä vielä muutama kuva tältä päivältä. En jaksanut eväsrepun lisäksi raahata kamerareppua mukanani, joten nyt on taas vain kännykkäkameralla räpsittyjä kuvia.

Ainon riemuja retken alussa

Lumista maisemaa Aulankojärvelle päin.

Nuotion sytyttämistä.

Alkoihan se palaa hieman kosteista puista huolimatta.

Vihdoin saimme hiilloksessa paistettuja nakkeja!

Suloinen Clingstone's -kennelin Lore-pentu.