lauantai 28. huhtikuuta 2012

Pönäkkä kehäkettu

Kiirettä on pitänyt. Vihdoinkin ollaan muutto saatu hoidettua. Viime viikonloppuna ensiksi tavarat Jyväskylään ja keskiviikosta lähtien on tavaroita siirretty uuteen asuntoon. Vielä ei olla siellä ehditty yöpyä, sen verran on ollut kaikessa laittamista. Mutta viimeistään ensi viikosta lähtien toivon mukaan saadaan asettautua Jyväskylän Lohikosken/Heinälammen alueelle Ainon kanssa, ja tutustua uusiin lenkkireitteihin. :-) Tosin sen verran jo kävin alueella lenkkeilemässä yksi päivä, että ainakin talon lähistöltä lähtee sen verran metsää, että joka päivä on mahdollisuus pitää koiraa irti. Mitään loistavia metsiä ei ihan kotiovelta lähde, kuten Hämeenlinnasta, mutta noillakin pärjätää, ja tarvittaessa autolla voidaan siirtyä silloin tällöin pidemmille lenkkireiteille. 

Tänään oli kuitenkin Ainon vuoro olla missin roolissa Lahden kansainvälisessä koiranäyttelyssä. Lähdimme matkaan Saanan ja Sohvi-partiksen kanssa. Sohvi ja Aino (lempinimiltään Monni ja Mainio ;-)) ovat kyllä ihanat kaverukset, kun reissuilla matkustavat aina vierekkäin, ovat samassa häkissä ja muutenkin tytöillä sujuu hommat hyvin yhteen. On myös hauska huomata, että Aino alistuu maailman kilteimmälle Sohville ja Sohvi on todellakin tämän kaksikon pomo. Tekee Ainollekin hyvää tuollainen. :-)

Tuomarina tänään Lahdessa oli Maria-Luise Doppelreiter Itävallasta. Olimme jo puhuneet etukäteen Saanan kanssa, että jos hän ehtii, hän esittää Ainon. Tiukalle meni, sillä partacolliet ja bordercolliet olivat täysin samaan aikaan kehässä. Bordercollieiden tuomari oli hirvittävän nopea ja partacollieiden tuomari todella hidas, mutta nippa nappa hommat hoituivat niin, että Saana ehti Ainon viedä. Kivasti tyyppi esiintyikin Saanan kanssa, kuten sen tiesinkin. Mielestäni Aino näytti myös seistessään paremmalta kuin minun esittämänäni. Liikkeistä puhumattakaan. Aino oli siis ensimmäistä kertaa Suomessa nuorten luokassa. Hienosti meni Mainiolla, ja Aino voitti luokkansa ERInomaisella saaden myös SA:n. Tuomari ei todellakaan ollut mikään löysä tuomari, vaan hän jakoi paljon EH:ta ja jätti monen palkitsematta SA:lla, joten olen tulokseen enemmän kuin tyytyväinen! Paras Narttu- kehässä ei sijoitusta tänään tasokkaiden koirien joukosta tullut.

Tuomari kirjoitti Ainosta seuraavaa:
Very strong bitch of excellent type. Well developed for her age. Nice head & expression. Very good angulations. Excellent movement in spite of carrying too much of weight. Very well handled. (NUO ERI1 SA)
Niin. Aino on tosiaan hieman pyöreä, kuten tuomarikin totesi. Mutta on tuollainen lause erittäin noloa saada koiran näyttelyarvosteluun! En ole ikinä saanut koiriani lihotettua, mutta selvästi on nahkacollieuroksen ja bc-nartun ruoansulatus hieman erilainen, ja ahneeseen narttuun ruoka tarttuu paremmin. ;-) Todennäköisesti Aino on saanut ruokaa vähän turhan suurella annostuksella, ja kun olen puljannut raakaruoan ja nappuloiden välillä (vaihdoin syksyllä kokonaan raa'alle ja Aino aluksi laihtui, jonka jälkeen sain sen tosi hyvään kuntoon, kunnes nyt taas kesää vasten mökkeilyn takia siirsin osittain nappulalle, ja Aino alkoi turvota...), niin ruoan määrän arviointi on ollut haastavaa. Tallinnan reissulla pari viikkoa sitten totesin, että Ainosta saisi ottaa hieman ylimääräistä pois, mutta ei se vielä ruoan vähentämisestä huolimatta ollut ehtinyt tarpeeksi hoikistua. No, turha asiaa on sen enempää selitellä, mutta toivottavasti en omalle koiralleni enää koskaan tuota lausetta arvosteluun hanki! :-D Tuomari selvästi kommentoi koirissa pyöreyttä, sillä useampi koira sai arvosteluunsa vastaavan kommentin.

Saanalle suurkiitokset taas kerran Ainon esittämisestä, seurasta, avusta ja kaikesta! Terkut myös kaikille tutuille kehän laidalla, oli kiva nähdä teitä! Ja ertyiskiitokset Elinalle kivoista kuvista! En vielä saanut kuvia, mitä Ainosta ja Saanasta otettiin kehästä, mutta alla on Aino-Mainiosta kuva kuitenkin tältä päivältä. Ikää on neitokaisella 17 kuukautta.

Aino 28.4.2012 Kuva: Elina Riipi

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Ensimmäiset mölli/1lk -treenit

Tänään päästiin ensimmäistä kertaa mölli/1-luokan treeneihin Ainon kanssa. Vaihdoimme siis ryhmää torstaille, niin saamme Ainon kanssa ehkä vähän edellistä enemmän haastetta ja ratatreeniä. Rataa toki tehdään Ainon tason mukaan, eli kontakteja ei vielä ole ja kepeillä on ohjureita apuna. Samoin rimakorkeus on n. 40cm. Rengas ja muuri yleisesti ottaen jo ihan normaalikorkuisina esteinä. Samoin pituus. 

Ennen treenejä olin Ainon kanssa hetken hallissa, sillä Ville-nahka tuli omistajansa Kaisan ja hänen tyttärensä kanssa totuttautumaan halliin ja samalla Aino sai tutustua Elsaan. Aino paineistui hallin pihalla skeittareista, joita oli läheisellä rampilla, joten ulkona ei Elsa ollut sen ihmeellisempi tyyppi. Itse asiassa hän ei tainnut olla Ainosta ollenkaan hurja. Tein vähän Ainon kanssa hallissa agilitya, jotta sain tyypin rennoksi, ja samalla kävimme uudestaan tapaamassa tätä nuorta tyttöä. Ei siinä mitään ollut, Elsa oli ilmeisesti tarpeeksi rauhallinen tyyppi Ainon mielestä, joten Aino selvästi ajatteli tytön "ihan normaaliksi" ihmiseksi. Ainolla kun ei ole ihmisten kanssa mitään ongelmaa ollut, mutta lapset ovat vähän jänniä. Mutta joka tapauksessa kiva, että saatiin tämä mahdollisuus nollata eilinen lapsikohtaaminen.

Tänään itse agitreenin teemana oli putkijarrut ja jokunen takaakierto. Tehtiin yksittäisinä putkijarruja, ja sitten testattiin samaa radalla. Sovelsin Ainon kanssa rataa vähän, että päästiin kontakti kiertämään. Ainolla oli tänään rimat 40cm ja ohjureita kepeillä kaksi alussa, yksi lopussa. Tein treenistä videokoosteen. Kaikkea ei videolla ole, esim. putkijarrutreeniä toiseen suuntaan (onnistui huomattavasti paremmin), eikä loppurataa, missä sähläsin yhden ohjauskuvion kohdalla oikein kunnolla. :-D Olisin kyllä halunnut sen kohdan itsekin nähdä, niin olisin ottanut opikseni. Mutta joo, kivaa oli! Yksi rima ei meinannut pysyä paikallaan, ilmeisesti Ainolle tulee liian kiire suoraan edessä olevaan pitkään putkeen. Kun kouluttaja meni putken eteen seisomaan, homma alkoi onnistua ja sitten pysyi loput rimat ylhäällä. Näihin täytyy vaan puuttua, kuten monesti sitä olenkin sanonut. Mutta ei siinä, on jo ihan tämäkin oikeasti edistystä. :-)


Huomenna olisi tarkoitus käydä treenaamassa lisää putkijarruja (en ymmärrä, miksen näitäkään ole tajunnut tehdä), sitä pientä treeninpätkää, missä mä sähläsin tänään, keppejä ja varsinkin pitkästä aikaa jumppasarjaa. Tuskin ihan kaikkea otetaan ohjelmistoon kuitenkaan samalle kerralle, katsotaan vähän, mistä karsitaan. :-)

Marialle suuri kiitos Ainon leikittämisestä treenien jälkeen! Se tuli enemmän kuin tarpeeseen ja koiran ilme muuttui pihalla jo paljon paremmaksi! 

Kävin kotona vielä pienen iltalenkin lähimetsässä Ainon kanssa. Totesin, että huomenna voisi olla jopa mahdollisuus päästä tekemään jonkinlainen jälki! Pitäiskin jostain kaivaa jälkitreenikamat talven jäljiltä. Lenkillä teimmekin pieniä nenänavausjuttuja ihan vaan hömpöttelyksi. Kävelin metsään ehkä 10m jäljen, jonne vein metsästä poimitun kepin. Aino sai mennä mun jäljen perässä hakemaan kepin ja sitten leikittiin vain kepillä kovasti. Mietinkin, että voisin ehkä vaihtaa jäljellä ilmaisun makuulta siihen, että Aino ottaa suuhunsa sen kepin, koska jotenkin tuo tuntuu motivoivan enemmän Ainoa kuin se tylsä makaaminen ja namipalkka. Voisi rakentaa kepeistä jonkinlaisen yhteisen leikin. :-) Mutta joo, kohta alkaa jälkikausi, jee!

torstai 19. huhtikuuta 2012

Mörköikä iskee

Nyt se on täällä, nimittäin mörköikä. Aino on tässä alle viikon sisällä keksinyt kaikkia kivoja ja ei niin kivoja juttuja, joita pitää muka pelätä. Vanhempani olivat jokunen päivä sitten lenkillä pimeällä Ainon kanssa, ja mm. roskiksille oli pitänyt haukkua kauheasti. ;-) Tätä se ei ole harrastanutkaan sitten pikkupentuajan, joten selvästi on jotain murkkuikään liittyvää mörköilyä nyt. Samoin toissailtana sohvan selkänojan päälle eksynyt sisustustyyny sai Ainolta kunnon huudot. Menin nauraen katsomaan, mille Aino huutaa olohuoneessa ja kun vedet silmissä hekottelin, Aino kävi rohkeana tyttönä nenänsä tökkäämään tyynyyn. Voi pienen mustavalkoisen noloutta, kun se tajusi, mille oli huutanut kitarisat vilkkuen. Mutta sitä sattuu ja elämä opettaa. :-) Epävarmuutta ilmeni myös Tallinnassa (pelon aiheuttaja oli rullakengillä liikkuva pikkupoika), ja Aino meni ihan lukkoon. Reaktio oli saman tyylinen, miten Aino reagoi skeittilautoihin. Ne ovat Ainolla olleet tähän mennessä ainut asia ikinä, mihin se ei ole oppinut. Toivon kuitenkin, että tästä päästään vielä yli, koska esim. Jattilan vieressä on pari ramppia ja nyt kun on kesä, ei skeittareilta voida välttyä.

No joka tapauksessa, kävimme Saanan ja Sohvi-partiksen kanssa parin tunnin kaupunkikävelyllä, sillä tahdoin Ainolle ottaa varmisteluksi tilanteita, missä se ei ole hetkeen ollut. Varmasti hätävarjelun liiottelua, niin paljon tuo koira on kuitenkin joka paikassa reissannut, mutta käytiin kiertämässä kävelykatua, pari kauppakeskusta, liukuovet, ritiläportaat, tunnelit, putket, matkakeskus lasihisseineen ja lähtevine junineen. Kaikki sujui moitteetta, Aino oli ihan samanlainen reipas kävelijä kuin ennenkin. Ainut hui kauhistus oli pieni lapsi, joka olisi halunnut tulla silitämään Ainoa. Mulla ei ollut kunnon nameja mukana, mitä olisin voinut lapselle antaa syötettäväksi Ainolle (idiootti lähtee totuttamaan koiraa kaupunkiin ottamatta nameja mukaan...), joten lapseen jäi Aino tutustuttamatta. Totesinkin sitten, että nyt on pakko saada lapsikontakteja Ainolle, koska se ei selvästi niihin ole tottunut, ja äkkinäiset liikkeet ovat hurjia. Mutta kuitenkin pitää olla ylipäätään tyytyväinen kaupunkikieppiin, siellä Aino kuitenkin oli ihan normaali oma itsensä. :-) Tehtiin vähän tokoa ja leikittiin sekä matkakeskuksen sisällä että junalaiturilla. Lopuksi kävimme Reporangassa ja Aino oli maailman onnellisin bordercollie, kun se sai kantaa Royal Caninin näytepussin koko matkan kaupalta autolle. Suloinen tyyppi.

Illalla käytiin Ainon kanssa harjoittelemassa myös itsehillintää jattilassa, kävimme nimittäin katsomassa möllikisoja. Onhan tuo agihallilla olemin melkoista, kun tyypillä nousee kierrokset ja se koittaa keksiä kaikki keinot, miten itsekin pääsisi esteille. Se ei todella ole mikään helppo ja kiltti, joka napittaisi paikallaan ja odottelisi rauhassa. Mutta siksipä sinne mentiinkin ja kun aikaa kului, Aino jo vähän rauhoittui. :-) Testasin myös toisen radan tyhjennyttyä pientä pätkää Ainon kanssa. Jotain on videollakin kaverilla, katsotaan jos se joskus pääsee mulle asti, että voisiko siitäkin jotain huvin vuoksi laittaa näytille.

Mutta joo, tällaista täällä. Täytyy vaan mörkökausi ottaa huomioon Ainon kanssa ja vähän normaalia enemmän kierrellä sen kanssa joka paikassa. Kyllä nämä tällaiset varmasti ohi menevät pian, onhan Aino kuitenkin ollut tosi varma koira ennen tätä. Joku puolentoista vuoden kriisi vissiin tulossa. ;-)

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Pitkästä aikaa tokoiluja

Toko on ollut tosiaan pari viikkoa lähes kokonaan tauolla joitain ihan pieniä juttuja lukuunottamatta. Tänään lähdimme kuitenkin Annen ja Rokin kanssa lenkille Viherlandian suunnalle ja tekemään jonkinlaiset treenit VTT:n parkkikselle. Lenkki meni kivasti, koirat saivat ensiksi juosta Viherlandian pelloilla (niillä, joille vielä mahtui, kun suurin osa loistavista lenkkipelloista on jo kaivettu auki asuntomessualueen takia...) ja siitä kiersimme pienen hihnalenkin vielä molempien kanssa. Vastaan ei tullut koiria, mutta kivasti kävelivät sekä Roki että Aino koko hihnalenkin yhdessä, kuonopannat tosin olivat kummallakin.

Tokovuoron aloitti ensin Roki Ainon louskuttaessa autossa, kun muilla oli hauskaa. Roki pistettin autoon ja otin sitten Ainon. Aloitin lelu kainalossa seuruupätkillä. Ne menivät aika kivasti, Aino oli tosi innoissaan ja kontakti pysyi hienosti ja itse asiassa pääosin paikkakin oli nyt oikea, eikä edistämistä tapahtunut! Jokunen haahuilu, mutta pyrin tekemään tosi lyhyitä pätkiä, jotka vaan näyttivät ja tuntuivat hyviltä. Kun jokunen askel oli kunnollista, annoin merkin naksulla ja tiputin lelun kainalosta Ainolle. Näitä pitää tehdä lisää, koska kummallakin oli kivaa! Otin myös lennosta Ainon mukaan, joko sanoin "sivu" tai sitten vain odotin, että tuli hyvälle paikalle seuraamaan ja siitä taas annoin sille lelun. 

Tein myös pari maahanmenoa. Ekalla jäi pylly pystyyn, selvästi olikin epävarma, että käskytinkö maahan vai en. Toisella meni tosi täpäkästi Ainomaiseen tapaan maahan ja palkkasin siitä lelulla. 

Luoksetulon tein "pentuluoksarina" Annen pitäessä Ainoa kiinni. Hyvällä vauhdilla tuli. Tein myöhemmin vielä toisen, tavallisemman, lelun käärin takin helmaan eteen. Hyvin tuli, mutta edelleen hidastaa loppuun... Lisää vaan siis edelleen leluun juoksuttamisia, että saisi sen loppuhimmailun pois.

Vähän vielä noutoja. Ennen ongelma oli se, että Aino lähti kapulalle laukalla ja tuli hitaasti mun luokse, mutta nyt ongelma olikin, että Aino lähti ravilla (epävarmuutta?) kapulalle, mutta toi sen mulle hirveällä laukalla, kun kehuin ja vähän peruutin. Mutta parempi näinkin, nyt alkaa kuitenkin kapula olla jo kiva. Tarttee vaan vielä lisää tehdä töitä, että sinne lähdetään aina, ja että se nousisi ihan aina mistä tahansa. Mutta jotain jo edistyykin, kun tuntuu että aina vain takkuaa.

Lopuksi tein häiriössä paikkamakuun. Pistin Ainolle etupalkan (kitekattia) mun ja Ainon puoliväliin. Roki hääräsi vieressä ja sivulta kulki myös koirakko ja mun selän takana lisää ihmisiä ja koiria. Aino oli selvästi levoton, mutta pysyi nätisti ja pääosin katsoi minua. Olisi pitänyt tajuta käydä vapauttamassa ajoissa, koska sitten kävi niin, että Rokin ulahdus oli Ainolle liikaa ja Aino nousi ylös. Kävin palauttamassa maahan, otin ehkä n. puolen minuutin pätkän ja kävin päästämässä palkalle. Tästä jäi vähän harmi fiilis, kun muuten treenit menivät tosi kivastia ja olin oikein hyvällä mielellä siitä, että pitkästä aikaa toko tuntui kivalta. Mutta ei se mitään, otin palauttavan paikkamakuun kotona iltaruoalla. Aino pysyi arviolta kolme minuuttia tosi kauniisti paikallaan ilman mitään ylimääräistä säätämistä tai pään tiputtamista maahan. Täytyy näillä vahvistaa ja siirtää nuo tilanteet vaikka kotipihaan. 

Kaiken kaikkiaan ihan jees. Yritetään vaan sitä hauskaa tekemistä edelleen pitää yllä, ettei vaan urauduttais taas niihin hinkkausjuttuihin ja hommasta tulee pakkopullaa molemmille. Kiitos seurasta, Anne & Roki!

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Viimeinen junnuluokassa pyörähdys - Tallinnan Voittaja '12

Lauantaina tosiaan lähdimme aikaisin aamulla kohti Länsisatamaa, josta matka taittui Eckerö Linella Tallinnaan. Koirat olivat matkan ajan autossa, ja mikäpä niiden siellä nukkuessa. Laivat olivat sekä mennessä että tullessa loppuunmyytyjä, joten porukkaa oli hirveästi ja laivan lastaus kesti myös todella pitkään.

Lauantain vietimme lähinnä shoppaillen, tosin ihan ensimmäisenä Tallinnaan saavuttuamme ajoimme näyttelypaikalle hakemaan matolääkeleimat eläinlääkäriltä. Tuo on ihan näppärä tapa, koska tällöin ei tarvitse ruveta etsimään virolaista lääkäriä, eikä maksukaan ollut näyttelypaikalla kuin viisi euroa, kun mukana oli omat matolääkkeet. Muuten shoppailureissulla ei Ainolle löytynyt punkkilääkkeitä kummempaa, sillä eläinkaupoissa koiranruoat olivat jopa kalliimpia kuin Suomessa, eikä mitään muutakaan tarvittavaa tullut vastaan. Alkuillasta kävimme Elinan ja Senan kanssa vähän pidemmällä kävelyllä, söimme hotellilla ja vielä ennen nukkumaanmenoa pesin Ainon. Yön Aino nukkui vähän huonosti, kuten se vieraissa paikoissa usein tekee. Se ei vaan malta nukkua, jos sille jää uudessa paikassa iso tila tutkailtavaksi, vaan se nuuhkuttelee ja "häärää". Kohtuullisesti kuitenkin meni ja ainakin itse sain nukuttua yön melko kivasti.

Aamulla onneksi ei tarvinnut pitää hirveää kiirettä näyttelypaikalle, sillä kehät alkoivat vasta puoli yhdentoista jälkeen. Olimme kyllä hyvissä ajoin liikkeellä, lähdimme hotellilta vähän yhdeksän jälkeen. Näyttelypaikalla oli vielä mukavan väljää ja ehdin Ainoakin juoksuttaa vähän kehässä. Kivasti meni ja Aino oli hyvillä mieli ahtaassa hallissa. 

Bordercollieita tosiaan oli ilmoitettuna peräti yhdeksän ja jo lauantaina selvisi, että niistä kahdeksan oli narttuja! Ainolla oli junnuluokassa kilpakumppaineita, sillä junnuja oli kolme, avoimia kolme ja valioita kaksi. Junnut menevät aina ensimmäisinä kehään ja Aino oli näistä viimeisenä. Aino esiintyi kohtuullisen kivasti, tosin vähän puljasi jalkojensa kanssa. Tuomari Ilona Onstenk-Schenkillä oli myös harjoitusarvostelijoita kehässä, joten hän kävi tarkasti koirat läpi. Tuomari myös katsoi kaikki hampaat läpi ja oli ehkä hieman "harmistunut" siitä, kun huomasi Ainolta puuttuvan yläpuolelta P2:set. Onneksi tuo välihammaspuutos ei näyttänyt arvosteluun vaikuttavan (kukaan tuomareista ei ole koskaan sen takia palkintosijaa tiputtanut, eikä siitä ole edes arvosteluihin kirjoitettu), ja Aino sai ainoana junnuluokkalaisena ERInomaisen! Aino sai siis myös JunioriSERTin ja siitä tuli luonnollisesti myös ROP-juniori.

Tuomari sanoi Ainosta seuraavaa:
Strong bitch. Good propotions. Good head. Deep stop. Strong muzzle. Excellent in front. Deep chest. Very good topline. Medium angulation behind. Typical movement.

Junnujen jälkeen kehään asteli Ainon "sparraaja" jo pentulaatikkoajoilta, Jippo. Hienosti meni reissukaverilla, nimittäin kaikki tuli, mitä pitikin. Jippo sai siis erinomaisen ja oli luonnollisesti pu1 sertin ja cacibin kera. Jiposta tuli myös C.I.B.! :-)

Tuomari oli varsin tiukka, sillä Ainon jälkeen seuraavat erinomaiset koirat löytyivät nartuissa vasta valioluokasta. Ralli (Pikkupaimenen Ex-Press News) oli valioluokan ensimmäinen ja paras narttu, toinen valioluokan koira oli pn2 ja Aino lopulta ja ansaitusti pn3.

Nyt sai sitten Aino taas uusia titteleitä: EE JMVA ja TLNJV-12. Voittaja-tittelin vahvistamisessa on nyt hieman epäselvyyttä, tuleeko se Jalostustietojärjestelmään näkyviin vai ei. Jos ei, en tiedä, tulenko tuota Ainon nimen edessä käyttämään, vaikka virallinen voittajatitteli onkin. Tämä oli tosiaan viimeinen Ainon junnuluokkapyörähdys ja seuraavaksi Aino on taas Latvian reissun tapaan nuorten luokassa, josko Suomestakin saisi joskus sen valkoisen ruusukkeen. Ensimmäinen yritys on parin viikon päästä Lahden kansainvälisessä, jossa on 29 bordercollieta ilmoitettuna. :-)

Elinalle, Minnalle ja Katjalle suuri kiitos loistavasta matkaseurasta, ja onnea teille kaikille vielä kerran koirien upeista tuloksista! Tehdään samanlainen täsmäisku toistekin!

Tässä vielä kaikki bordercollieiden tulokset:

NARTUT - JUNIORILUOKKA
Amaronna's Carnivalcandy EH
Amaronna's Classictouch EH
Pikkupaimenen U Make Me Crazy ERI1 PN3 ROP-JUN JSERT -> EE JMVA & TLNJW-12

UROKSET - VALIOLUOKKA

Pikkupaimenen Ex-Treme Action ERI1 PU1 ROP SERT CACIB -> EE MVA & C.I.E & TLNW-12

NARTUT - AVOIN LUOKKA

Clara Dynamic Quest H
Gawain's Dreams Come True EH
Gawain's Love Crush EH

NARTUT - VALIOLUOKKA

Avella's Angel's Touch ERI2 PN2 VACA
Pikkupaimenen Ex-Press News ERI1 PN1 VSP SERT CACIB -> EE MVA & C.I.B & TLNW-12 



Edit (17.4.): Sen verran lisäystä, että SKL kirjaa myös Tallinnan Voittaja -tittelit jalostustietojärjestelmään (tosin muodossa TaW/TaJW), eli meidän konkkaronkka sai myös Suomessa "virallisesti" tunnustetut voittaja-tittelit nimensä eteen. 

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Voihan blogin päivittämisen vaikeus

Järkyttävää! Huhtikuun aikana en ole ehtinyt kirjoittaa tänne vielä mitään! Miten se voi olla mahdollista? Täytyy yrittää nyt parantaa taas tapani ja päivittää blogi treenien osalta useammin, jotta pysyn kartalla, mitä ollaan tehty ja missä mennään. Sitä vartenhan tämän blogin alunperin tein...

Toki blogin päivittäminen vähän korreloi myös treenimotivaatioon. Jostain syystä mulla on ollut motivaatio treenaamiseen edelleen vähän hukassa. Ollaan me silti kaikenlaista touhuiltu ja nyt alkaa taas intoakin löytyä enemmän. Tosin tässä parin viikon aikana olemme keskittyneet nyt lähinnä agilityyn ja toko ollaan suosiolla jätetty vähemmälle. Agilityssa varsinkin nyt into on sekä minulla että Ainolla kova, ja kieltämättä kaikista hyppytekniikkajutuista sun muista huolimatta kävin jo vilkaisemassa SAGIn kisakalenteriakin, että josko kuitenkin kesän aikana päästäis vaikka jo hyppärille... Unohdin kuitenkin nämä haaveilut aika pian, kun kävin taas hallilla toteamassa, että vielä saa Ainon hyppyjen kanssa tehdä paljon töitä, ennen kuin kisaamaan kannattaa lähteä. Mutta hiljaa hyvä tulee, eikö vaan? :-)

Vietimme maaliskuun viimeisen viikonlopun ja huhtikuun vaihteen Tamperella. Mukana menossa olivat Aino ja Laku, Joona Hippu-siskon kanssa ja Minna tietysti koirineen, sillä hänen luonaan majailtiin. Kävimme myös yhdessä treenaamassa Huippu-siskon ja Minnan kanssa lauantaina agilitya Sport Dog Parkissa. Majoitusjärjestelyt menivät hyvin siitä huolimatta, että koiria jouduttiin erottelemaan. Laku-vanhus ei tule oikein kenenkään kanssa toimeen, joten me majoittauduimme makuuhuoneen puolelle ja Hippu + Minnan koirat saivat sitten olla keskenään.

Sekä lauantain yhteisistä agitreeneistä että iltapäivän Sari Kärnän yksityistokosta, jossa olimme 1,5h Joonan kanssa, olisi videokamera täynnä pätkiä, mutta mä en vaan oo ehtinyt niitäkään käsitellä ja pistää mihinkään näytille. Täytynee se asia yrittää korjata lähiaikoina, etukäteen vaan jo tiedän, kuinka valtava työ siinä on käydä kaikki videot läpi, leikata turhat kohdat pois, pienentää ja pistää nettiin... Mutta pakkohan se on tehdä. Sori, Joona! Tulossa on.

Aino maaliskuussa Jattilassa. Kuva: Tiina Karvonen

Tuon viikonlopun treeneissä tuli jokunen oivalluskin. Agilityssa Aino pujotteli ilman ohjureita koko keppisarjan ensimmäistä kertaa ihan oikein! Ja lujaa! Ei tietenkään ihan sillä vauhdilla, millä se ohjureilla on tehnyt, mutta tosi hyvästi kuitenkin. Jee! Aloituksissa ja loppuun pujottelussa on vielä työtä, joten niitä täytyy vahvistella toki. Mutta tuo oli kyllä jo iso askel eteenpäin. Samoin saimme korkeammilla hypyillä kivoja toistoja, kun Minna oli hyppyjen takana palkkaamassa ja vaihdoimme "hyppy"-käskyn "aita" -käskyksi. Ilmeisesti Aino tuntuu ponnistavan juuri siitä paikasta, missä kohdin se sanan "hyppy" kuulee. Ehkäpä parhaiten alkaisi sujua, jos en sitä hypyillä käskyttäisi ollenkaan? Mutta selvästi on hyppytekniikkatreeneillä ihan oikeasti tekniikka parantunut, koska nyt Aino rupeaa löytämään oikeaa hyppykaarta ja takajalat irtoavat mahan alta taakse. Hyvä näin. :-)

Tokossa ei mitään mullistuksia tullut, mutta toki paljon hyviä vinkkejä. Sellaisia juttuja, jotka olen kyllä oikeastaan tiennyt, mutta toisaalta oli erinomaista, että niistä taas muistuteltiin. Ainolle nyt vaan rakennetaan edelleen tekniikan sijasta intoa ja vauhtia niin luoksariin kuin noutoihinkin. Seuraamiseen muistutuksena, että aina ei tarvitsisi lähteä perusasennosta, vaan koiran voi napata lennosta seuraamaan. Mä ainakin myönnän olevan perusasentojen orja, ja niistä lähden aina liikenteeseen... Muitakin juttuja tuli, mutta enhän mä kaikkea muista. Mutta joo, tämän jälkeen ei olla oikeastaan edes tokoa tehty (paitsi noutokapulalla leikittiin toissailtana hallilla ja Ainolla oli HAUSKAA! Se juoksi täysillä kapulalle, laukkaili onnessaan se suussa ja ensimmäistä kertaa ei meinannut luovuttaa sitä minulle. Ei kovin toivottavaa sekään, mutta tässä tilanteessa enemmän kuin hyvä juttu. Se myös nouti metallia kivasti. :-)), mutta ehkäpä tokoinnostuskin alkaa löytyä, jotta voisi niitä kokeita ruveta joskus miettimään.

Agilitya ollaan käyty pääsiäisen aikaan useamman kerran tekemässä. Videokameraa ei ole ollut mukana, koska se muutenkin pursuilee niitä käsittelemättömiä videoita. Ollaan tehty kuitenkin hyppytekniikkaa (kasvavaa sarjaa, vikalla esteellä joko etäisyyden tai korkeuden arviointia, ja testasimme myös niin, että oli ns. ristikkoaita. Se oli Ainosta tosi outo juttu. :-D). Keppejä ollaan treenattu ahkerasti, pääosin ekassa ja/tai vikassa välissä ohjurit vahvistamassa. Nyt on Aino pujotellut loppuun asti hyvin, mutta tehnyt sitten taas virheitä aloituksissa tai peräti keskellä. Mutta en mä näistä huolissani ole, opetteluvaiheessahan ne kepitkin vielä ovat. Lisäksi olen Ainon kanssa tehnyt pieniä radanpätkiä. Nyt on ollut rimoja jo vähän korkeammalla (45-50cm) ja tekniikka niillä on ihan hyvin kasassa. Ainolla vaan meinaa olla myös kiire, jolloin se ei vaan keskity hyppyyn ja roiskii rimat alas. Niihin mä olen puuttunut, ettei se missään vaiheessa opi siihen, että kaahottamalla pääsee lujempaa ja rimoilla ei ole mitään väliä. Parempi puuttua nyt (koska koira sen kestää) kuin myöhemmin. Kuitenkin koko ajan rinnalla tehdään hyppytekniikkaa ja teen myös ns. ratatreeniä matalammilla rimoilla. Nuo on ollut vähän sellaisia kokeiluita, miltä homma näyttää. 

Kontakteille aloitimme uuden elämän. Taas. Mä en koskaan ehtinyt tehdä postausta siitä, miten lähdin niitä nyt opettamaan, mutta tosiaan ideana oli leikkuulaudan läpsyttely eli kosketusalusta ja sen vieminen kontakille sitten, kun koira kykenee eri kulmista ja suurestakin vauhdista pysähtymään alustalle. No, tästä ei vaan tullut mitään. Mä en itse jaksanut alustaa treenata tarpeeksi kotona ja selvästi myös homma rupesi käymään Ainolle vähän tylsäksi verrattuna siihen, kuinka kivaa se aluksi oli. Totesin sitten itse, että mun on pakko saada joku erilainen opetustyyli sitten kuitenkin, vaikka tuo menetelmä olisi erilaiselle kouluttajalle ehdottoman loistava. Mä selvästi tarvitsen sellaisen opetusmenetelmän, missä voidaan jo treenata esteellä/esteen palalla ja voin sitä hallissa tehdä. Nyt lähdettiin sitten ihan tällä perinteisemmällä, eli koira puomin alastulolle, palkataan siihen ja vahvistetaan 2on 2off -paikkaa ja käskystä vapautus namikipolle (myöhemmin lelulle), mikä on kauempana. Lisäksi nyt sitten tätä asentoa vahvistan kotona ilman kontaktikäskyä (kiikii) laatikon päällä, samoin "mene" -käskyn merkitystä. Mä toivon, ja uskonkin, että ehkä vihdoinkin tämä kontaktiasia lähtee menemään eteenpäin ja nekin saadaan kuntoon. Aino alkaa kuitenkin muuten edistyä jo varsin kivasti joka osa-alueella, enkä enää näe mahdottomana, että esim. syksyllä tai loppuvuodesta voisimme olla kisoissa. Turhahan sinne on kiirehtiä, ennemmin koulutan koiran varmaksi, mutta kuitenkin.

Huomenna lähdemme aikaisin aamulla kohti Tallinnaa Elinan ja Senan kanssa. Samalle reissulle lähtevät myös Minna ja Jippo (P. Ex-Treme Action) valiouroksiin ja Jipon sisko Ralli (P. Ex-Press News) valionarttuihin. Aino on siis junnuluokassa, jotta Ralli saa kisata aikuisten serteistä ja cacibista, ja jos Aino sattuisi saamaan junnusertin, niin tulisihan siitä junnuvalio. Varsinaista merkitystä ei tuolla meille ole, mutta tälle reissulle lähden ainakin itse ensisijaisesti ystävän kanssa viettämään mukavaa aikaa kuin näyttelyyn. :-) Näyttelyhän on siis Tallinnan Voittaja, mutta kyseistä titteliä ei Kennelliitto vahvista KoiraNettiin. Bordercollieita on ilmoitettuna yhdeksän, joka on mielestäni paljon Baltiaan. Mutta sunnuntaina nähdään, kuinka käy!

Tällaista meille. Nyt yritän taas aktivoitua blogin suhteen paremmin. Pakko on.

Aino sai uuden ystävän Lissu-dalmiksesta. :) Kuva: Sanni Muurmäki