sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Kadonneen jälkikoiran metsästys

Mitä on talven aikana tapahtunut mun pienelle, äärettömän taitavalla jälkikoiralle? Viime syksynä homma luisti todella upeasti, Aino ajoi jo pitkää jälkeä huolella, ilmaisi kepit tarkasti ja oli muutenkin tosi pätevän oloinen. Nyt en ehkä voi ihan samaa sanoa, kun ollaan kevään ekoja treenejä tehty. 

Ihan ensimmäinen treeni oli eilen. Ajoin Seppälään Lindströmin ja Keittiö-Jätin väliin olevalle ruohokentälle jonkinlaisen jäljen. Muutamia namipätkiä ja kaksi keppiä. Ei pitkä pätkä, mutta kuitenkin sopiva. Aloitin kuitenkin kevään ekat jälkihommat keppien muistuttamisella. Heittelin nurmelle keppiä ja innostin Ainoa kepeille. Alkuun se yritti tarjota suuhun ottamista, sen jälkeen maahanmenoa ja sitten se olikin vähän epävarma, mitä se tekee. Katsoin pari kertaa, että mitä Aino itse yrittää kepille tarjota, kunnes totesin ettei se todella tiedä, mitä sen pitäisi, ja muistuttelin että esim. maahan meneminen on oikein hyvä juttu. Innokkaasti Aino siinä kepeillä pelasi, joista palkkasin ensin namilla maahan ja sen jälkeen vielä leikittiin patukalla perään. Lähdin hyvillä mielin jäljelle, josta Aino lähti tosi taitavasti liikkeelle, mutta yht'äkkiä tapahtui jotain, ja Aino sai hirveän nikottelukohtauksen. Aino vain nikotteli ja nikotteli (vähän kuin koirien närästystä), ja sen jälkeen se ryntäsi ruohomättäälle ja rupesi syömään ruohoa. Annoin Ainon rauhoittua, ja sitten yritettiin vielä jatkaa jälkeä, mutta pikkuneidillä oli vain tosi paha olo, joten mun oli luovutettava ja vietävä tyyppi autoon. Tuo nikottelu jatkui vielä kotiin asti ja vähän aikaa sielläkin, en ymmärrä mistä se johtui. Mutta toki koiralle ei siitä vihainen voinut olla, eihän se itse sille mitään voi, jos tuli paha olo. 

Tänään kävin iltasella ajamassa meidän läheisen Shellin kylmäaseman viereiselle nurmikolle jäljen. Kolme kulmaa ja kaksi keppiä. Helppo jälki, jossa vielä siellä täällä nakkeja tukena. Pituutta ei ollut kovin paljoa. Aino lähti hyvin, mitä nyt lähetyksessä yritti lähteä takajäljelle (lähetin sen n. 90 asteen kulmassa ehkä 10m päästä jäljestä etsimään), mutta kun pääsi oikeaan suuntaan, homma lähti tosi lupaavasti liikkeelle. Meinasin tosin itse vetää Ainoa jäljeltä pois, kun mun mielestä se meni eri kohdasta. Mutta idiootti omistaja tajusi sitten, että hyvä koira vetää ihan oikein eteen päin... Tyhmä minä. Kulmat menivät siististi, mutta ekan kepin ryykäsi suoraa yli, koska itse jäljestäminen oli paljon hauskempaa. Olin vielä ennen jäljelle menoa taas käynyt leikkimässä kepeistä. Aino oli ihan innoissaan, kun saatoin heti maahanmenosta palkata sen leluun, ja homma vaikutti lupaavalta. No, nappasin kyllä Ainon takaisin päin ja sitten se ilmaisi kepin. Siitä jatkettiin jälki loppuun, itse jäljestys oli taas tasaisen varmaa ja mun mielestä mukavan tarkkaa (ei tsekkaa ihan joka askelta, mutta metsässä nyt ei ihan askel askeleelta tartte kävellä, joten annan sen anteeksi myös nurmella), mutta jäljen lopusta pyyhkäsi taas kepin yli ja jatkoi siitä, mistä itse loikkasin jäljeltä pois. Itse olin ihan kysymysmerkkinä, että mitä ihmettä on Ainon loistavalle ilmaisulle tapahtunut?! Ei se ennen pyyhkinyt kepeistä yli, mutta nyt on selvästi jäljen ajaminen paljon kivempaa.

Tämä jäi vaivaamaan, joten jonkun tunnin päästä kävin Seppälän hautausmaan parkkipaikkojen ruohikolle tekemässä kolme lyhyttä pätkää, jotka kävelin ihan normaalisti ilman namien laittamista ja taas löin päähän kepit. Käytiin taas nurtsilla eka pelaamassa kepeillä, ja Aino oli taas kepeistä ihan intona! En ymmärrä, että tuo keppileikki on siitä tosi kivaa, mutta jäljellä unohtuu, että ne voisivat sielläkin olla kivoja juttuja. Keppileikistä vein Ainon ekalle pätkälle, jossa se kepin luona ekaksi pysähtyi, sen jälkeen katsoi minua ja jatkoi taas matkaansa! Pysäytin Ainon, jonka jälkeen se kävi ilmaisemassa kepin. Palkkasin siitä toki reippaasti, oikein hihkuin ja kehuin, kun se keppi löytyi. Siitä siirryttiin seuraavalle pätkälle. Siinä Aino jäljestikin huonosti, alussa haahuili vaan, mutta löysi kuitenkin rytmin ja sitten löytyi myös keppi, jonka ilmaisi hyvin. Superpalkka (leikkiminen), otin Ainolta hetkeksi valjaatkin irti, annoin sen rallattaa ja fiilistellä, ja hihkuin vähän mukana. Sitten taas homma rauhalliseksi ja viimeiselle pätkälle. Siinä oli jäljen pätkällä pari polun ylitystä. Ekasta meinasi lähteä väärää jälkeä, mutta jatkoi eteenpäin ja toisen ylityksen kohdalla nosti nenän maasta, mutta jatkoi kuitenkin taas omalle jäljelle. Nyt taas löytyi keppi hyvin ja ilmaisu onnistui. Taas bileet pystyyn ja koira sai lelun kanssa rällättää, kunnes lähdettiin pois.

Kotona tein vielä kotipihassa, paikassa, jossa en itse ole kävellyt, pari pätkää, että käskin Ainon paikkamakuuseen ja kävelin vähän ja vein kepin, jonka jälkeen Aino sai pienen pienen pätkän jäljestää (eli ehkä 10-15m) ja sieltä löytyi keppi, mistä leikittiin. Näitä kolme, ihan leikkimisen piikkiin nämä menivät. Mutta ihan fine.

Nyt oon vähän hämmentynyt, että miten Ainon jäljestyshalu on nyt ihan ajanut keppien yli. Mietin, että tekisinkö nyt Ainolle pelkkää jälkeä, jossa ei ole välikeppejä ollenkaan, että laitan vain päihin kepin, josta tulee superpalkka? Vai teenkö erikseen vain keppitreeniä? Vai teenkö jälkeä, missä on monta keppiä? Jotenkin tuntuisi musta ehkä järkevimmältä, että tekisin minkä mittaista jälkeä nyt tahansa, jäljellä ei olisi ollenkaan nameja (paitsi jäljen alkuun on varmaan pakko pistää vähän varmistusta, että jäisi takajäljille lähteminen pois?), ja ainut palkka tulisi sieltä kepiltä. Mutta ottaisin erittäin mielelläni kommentteja, että miten kannattaisi edetä.

Huomenna ajattelin kuitenkin, että jos suinkin Hämeenlinnassa ehdin, kävisin tekemässä jonkinlaisen jäljen metsään, jonka antaisin vaikka tunnin vanheta. Sinne voisin lyödä sen kepin vain päähän ja sinne myös tosissaan se ainut palkka. Voisi katsoa, olisiko nyt tänään alkanut pienen koiran pää aueta, ja kepitkin muuttua taas tärkeiksi. Mutta eiköhän tää tästä ratkea, ehkä vain talvitauon jälkeistä kankeutta? Tai jotain muuta. :-) Mutta kaikenlaiset kommentit otan ilolla vastaan!

4 kommenttia:

  1. Minä kyllä ehdotan, ettet laita samalle jäljelle sekä nakkia että keppejä. Rokin kepit paranivat huomattavasti, kun jätettiin kaikki namit pois ja vain kepeistä palkattiin. Hienoa, että Ainolla on jäljestämiseen kova into! Rokin kohdalla keppeihin auttoi syksyllä myös lyhyet jäljet, joilla paljon keppejä - kepit muuttuvat jälkeä isommaksi jutuksi. Sellaisella jäljellä mulle oli ihan sama, haisteliko Roki niitä keppejä maasta vai itse jälkeä, ilmaisu oli se tärkein juttu.

    Sanokoot viisaammat viisaampia sanoja, minun ideat pohjautuu ainoastaan arkijärkeilyyn ja Rokin toimintaan..

    VastaaPoista
  2. Olisko tuolla ekalla kerralla ollut muurahaisia nakissa? Ne polttaa koiran kurkussa ja saavat ko reaktiot aikaan.

    Keppimotivaatioon mulla olis aika lailla sama resepti kuin yllä. Eli keppijälkiä nyt muutama. Jos ajatat pitkää jälkeä ja vain lopussa keppi niin voi olla, että alat opettamaan juuri tuohon että jäljestetään vaan. Toi on itse asiassa ihan normaalia kehityksen kaarta koiralla :) Mä en ole hirveästi puuttunut Teemalla keppeihin, jos se ei niihin millään tavalla reagoi. Kuten en muutenkaan hirveästi sitä sieltä liinan päästä ohjeista... Ja tosiaan jos jäljestää hyvin ilman namejakin ja tavoite kansallisiin lajeihin/metsään niin ei sitä tarkkuutta tarvita askel-askeleelta...

    VastaaPoista
  3. Kiitos molemmille hyvistä kommenteista! Äsken kirjoittelinkin viimeisimmästä kahdesta jälkitreenistä jotain, mutta vissiin ei ihan kokonaan vielä nakeista päästä irti, kun viimeisin jälki sujui vihdoinkin hyvin, mutta siellä olikin apuja. Mutta voisin ensi treeniin ottaa keppijäljen ja katsoa, miten se sujuu. Minkä mittaisina teidän mielestä kannattaa keppijälkiä tehdä ja monta keppiä sinne työntää? Mun pitäisi myös oppia paremmin olemaan puuttumatta siihen Ainon työskentelyyn, mutta se on yllättävän vaikeaa. Sinne metsäjäljelle meidän suunta olisi, joten totta on, ettei tarvitsisikaan joka askelta niin tarkasti nuuhkia. Ehkä siirrymme lähipäivinä taas metsään. Sinne jäljen teko on jotenkin myös kivempaa kuin nurmelle.

    VastaaPoista
  4. Meillä menee näin (pitää muuten päästä yhdessä jälkeäkin treenaamaan taas):

    Tein eilen Rokille metsälenkkeilyn lomassa kaksi keppijälkeä. Jäljen mitta oli ehkä jotain 50 metriä ja tein jäljen niin, että jätin Rokin vaan paikkamakuuseen jäljen alkuun, se siis näki mitä tein. Pudottelin jäljelle 5 keppiä ja ei mitään pahoja kulmia. Roki nosti innolla kaikki kepit kummallakin kertaa ja viimeisestä kunnon pelit ja leikit. Palkkaan edelleen leikillä kepistä, koska muuten Roki keskittyy syömään kepin (testasin myös namipalkkaa). Toisaalta into jäljelle on niin kova, että leikkihetket kesken jäljen eivät sammuta tai hävitä jäljestysintoa.

    Näiden jälkeen ajettiin vajaan tunnin vanhentunut n. 200 metrin jälki metsässä. Ekasta kepistä ajoi yli perusintoilullaan ja lopussa meni vähän harhailuksi ja viimeinen kuudesta jäi löytymättä (en merkannut sitä) haahuilun takia. Mutta välissä jäljestys hyvää ja keppien nosto varma. Tää oli kevään eka oikea jälki! Mun mielestä tuo keppi"hetsaaminen" toimii ainakin Rokin kohdalla.

    VastaaPoista