Äh ja puh... Kyllä jäi tänään tokotreeneistä paha maku suuhun. Pitkästä aikaa näin päin, mutta ei tää kyllä kiva tunne ole. Tänään tuntui, kuin olisin kivirekeä vetänyt mukanani tokotreeneissä tai jotain. Aino ei vaan kulkenut ollenkaan. Seuraaminen oli tosi tahmeaa, en meinannut saada sitä edes namin kanssa tulemaan mukana. Yritin treenata käännöksiä oikealle ja myös täyskäännöksiä oikealle, mutta ne oli ihan kauheita. Väljiä, kontakti tippui, koira oli pihalla... En tiedä, mikä oli ongelmana. Paikka muutenkin seilasi, Aino on nyt alkanut edistää muutenkin.
Luoksetulossakin oli tapahtunut taas taantuma. Vielä sunnuntaina hehkutin sitä, että koira edes jotenkin päin laukkasi, mutta eipä se tänään enää laukannutkaan loppumatkaa. Mä en tiedä, mikä siinä oikeasti mättää. Alan jopa miettiä, että paineistuuko se sitten kuitenkin? En tiedä, mistä se paine siihen liikkeeseen tulisi, koska eteentulo on Ainolle ollut aina mieleistä. Mutta jotain hämärää tässä on, miten bordercollielta voi tokossa puutua laukka-moodi? Koitetaan nyt palata taaksepäin taas ja yrittää sitten vaikka näkyvän lelun kanssa saada vauhtia. Jotenkin tää lukko on saatava auki.
Paikkamakuu oli sentään suht jees. Tehtiin Rhondan kanssa rivissä, Ainolla takapalkkana rasiassa jotain koiranruokamössöä (=superhyvää). Matkaa ei ollut nyt edes alo-luokan vertaa, koska häiriötä alkoi olla juuri siihen aikaan tosi paljon ja läheltä kulki mm. koiranulkoiluttaja. Aino makasi kivasti koko ajan, ehkä noin 1,5min. Vähän pää pyöri häiriön takia, mutta huomautin, niin keskittyi taas minuun. Ihan alussa laittoi leuan maahan, mutta kävin komentamassa pään ylös, niin loppu ajan pää pysyi pystyssä hyvin. Selvästi levottomampi paikkamakuu kuin sunnuntaina maneesissa, mutta kuitenkin pysyi koko ajan ja selvästi mielikuva oikeasta suorituksesta alkaa nyt mennä Ainon nuppiin, jes! :-)
Tästä lähdimme lenkille, Ainolla ja Rhondalla oli tosi nastaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti