Nyt se on täällä, nimittäin mörköikä. Aino on tässä alle viikon sisällä keksinyt kaikkia kivoja ja ei niin kivoja juttuja, joita pitää muka pelätä. Vanhempani olivat jokunen päivä sitten lenkillä pimeällä Ainon kanssa, ja mm. roskiksille oli pitänyt haukkua kauheasti. ;-) Tätä se ei ole harrastanutkaan sitten pikkupentuajan, joten selvästi on jotain murkkuikään liittyvää mörköilyä nyt. Samoin toissailtana sohvan selkänojan päälle eksynyt sisustustyyny sai Ainolta kunnon huudot. Menin nauraen katsomaan, mille Aino huutaa olohuoneessa ja kun vedet silmissä hekottelin, Aino kävi rohkeana tyttönä nenänsä tökkäämään tyynyyn. Voi pienen mustavalkoisen noloutta, kun se tajusi, mille oli huutanut kitarisat vilkkuen. Mutta sitä sattuu ja elämä opettaa. :-) Epävarmuutta ilmeni myös Tallinnassa (pelon aiheuttaja oli rullakengillä liikkuva pikkupoika), ja Aino meni ihan lukkoon. Reaktio oli saman tyylinen, miten Aino reagoi skeittilautoihin. Ne ovat Ainolla olleet tähän mennessä ainut asia ikinä, mihin se ei ole oppinut. Toivon kuitenkin, että tästä päästään vielä yli, koska esim. Jattilan vieressä on pari ramppia ja nyt kun on kesä, ei skeittareilta voida välttyä.
No joka tapauksessa, kävimme Saanan ja Sohvi-partiksen kanssa parin tunnin kaupunkikävelyllä, sillä tahdoin Ainolle ottaa varmisteluksi tilanteita, missä se ei ole hetkeen ollut. Varmasti hätävarjelun liiottelua, niin paljon tuo koira on kuitenkin joka paikassa reissannut, mutta käytiin kiertämässä kävelykatua, pari kauppakeskusta, liukuovet, ritiläportaat, tunnelit, putket, matkakeskus lasihisseineen ja lähtevine junineen. Kaikki sujui moitteetta, Aino oli ihan samanlainen reipas kävelijä kuin ennenkin. Ainut hui kauhistus oli pieni lapsi, joka olisi halunnut tulla silitämään Ainoa. Mulla ei ollut kunnon nameja mukana, mitä olisin voinut lapselle antaa syötettäväksi Ainolle (idiootti lähtee totuttamaan koiraa kaupunkiin ottamatta nameja mukaan...), joten lapseen jäi Aino tutustuttamatta. Totesinkin sitten, että nyt on pakko saada lapsikontakteja Ainolle, koska se ei selvästi niihin ole tottunut, ja äkkinäiset liikkeet ovat hurjia. Mutta kuitenkin pitää olla ylipäätään tyytyväinen kaupunkikieppiin, siellä Aino kuitenkin oli ihan normaali oma itsensä. :-) Tehtiin vähän tokoa ja leikittiin sekä matkakeskuksen sisällä että junalaiturilla. Lopuksi kävimme Reporangassa ja Aino oli maailman onnellisin bordercollie, kun se sai kantaa Royal Caninin näytepussin koko matkan kaupalta autolle. Suloinen tyyppi.
Illalla käytiin Ainon kanssa harjoittelemassa myös itsehillintää jattilassa, kävimme nimittäin katsomassa möllikisoja. Onhan tuo agihallilla olemin melkoista, kun tyypillä nousee kierrokset ja se koittaa keksiä kaikki keinot, miten itsekin pääsisi esteille. Se ei todella ole mikään helppo ja kiltti, joka napittaisi paikallaan ja odottelisi rauhassa. Mutta siksipä sinne mentiinkin ja kun aikaa kului, Aino jo vähän rauhoittui. :-) Testasin myös toisen radan tyhjennyttyä pientä pätkää Ainon kanssa. Jotain on videollakin kaverilla, katsotaan jos se joskus pääsee mulle asti, että voisiko siitäkin jotain huvin vuoksi laittaa näytille.
Mutta joo, tällaista täällä. Täytyy vaan mörkökausi ottaa huomioon Ainon kanssa ja vähän normaalia enemmän kierrellä sen kanssa joka paikassa. Kyllä nämä tällaiset varmasti ohi menevät pian, onhan Aino kuitenkin ollut tosi varma koira ennen tätä. Joku puolentoista vuoden kriisi vissiin tulossa. ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti