Pitkästä aikaa tokoiluja

Toko on ollut tosiaan pari viikkoa lähes kokonaan tauolla joitain ihan pieniä juttuja lukuunottamatta. Tänään lähdimme kuitenkin Annen ja Rokin kanssa lenkille Viherlandian suunnalle ja tekemään jonkinlaiset treenit VTT:n parkkikselle. Lenkki meni kivasti, koirat saivat ensiksi juosta Viherlandian pelloilla (niillä, joille vielä mahtui, kun suurin osa loistavista lenkkipelloista on jo kaivettu auki asuntomessualueen takia...) ja siitä kiersimme pienen hihnalenkin vielä molempien kanssa. Vastaan ei tullut koiria, mutta kivasti kävelivät sekä Roki että Aino koko hihnalenkin yhdessä, kuonopannat tosin olivat kummallakin.

Tokovuoron aloitti ensin Roki Ainon louskuttaessa autossa, kun muilla oli hauskaa. Roki pistettin autoon ja otin sitten Ainon. Aloitin lelu kainalossa seuruupätkillä. Ne menivät aika kivasti, Aino oli tosi innoissaan ja kontakti pysyi hienosti ja itse asiassa pääosin paikkakin oli nyt oikea, eikä edistämistä tapahtunut! Jokunen haahuilu, mutta pyrin tekemään tosi lyhyitä pätkiä, jotka vaan näyttivät ja tuntuivat hyviltä. Kun jokunen askel oli kunnollista, annoin merkin naksulla ja tiputin lelun kainalosta Ainolle. Näitä pitää tehdä lisää, koska kummallakin oli kivaa! Otin myös lennosta Ainon mukaan, joko sanoin "sivu" tai sitten vain odotin, että tuli hyvälle paikalle seuraamaan ja siitä taas annoin sille lelun. 

Tein myös pari maahanmenoa. Ekalla jäi pylly pystyyn, selvästi olikin epävarma, että käskytinkö maahan vai en. Toisella meni tosi täpäkästi Ainomaiseen tapaan maahan ja palkkasin siitä lelulla. 

Luoksetulon tein "pentuluoksarina" Annen pitäessä Ainoa kiinni. Hyvällä vauhdilla tuli. Tein myöhemmin vielä toisen, tavallisemman, lelun käärin takin helmaan eteen. Hyvin tuli, mutta edelleen hidastaa loppuun... Lisää vaan siis edelleen leluun juoksuttamisia, että saisi sen loppuhimmailun pois.

Vähän vielä noutoja. Ennen ongelma oli se, että Aino lähti kapulalle laukalla ja tuli hitaasti mun luokse, mutta nyt ongelma olikin, että Aino lähti ravilla (epävarmuutta?) kapulalle, mutta toi sen mulle hirveällä laukalla, kun kehuin ja vähän peruutin. Mutta parempi näinkin, nyt alkaa kuitenkin kapula olla jo kiva. Tarttee vaan vielä lisää tehdä töitä, että sinne lähdetään aina, ja että se nousisi ihan aina mistä tahansa. Mutta jotain jo edistyykin, kun tuntuu että aina vain takkuaa.

Lopuksi tein häiriössä paikkamakuun. Pistin Ainolle etupalkan (kitekattia) mun ja Ainon puoliväliin. Roki hääräsi vieressä ja sivulta kulki myös koirakko ja mun selän takana lisää ihmisiä ja koiria. Aino oli selvästi levoton, mutta pysyi nätisti ja pääosin katsoi minua. Olisi pitänyt tajuta käydä vapauttamassa ajoissa, koska sitten kävi niin, että Rokin ulahdus oli Ainolle liikaa ja Aino nousi ylös. Kävin palauttamassa maahan, otin ehkä n. puolen minuutin pätkän ja kävin päästämässä palkalle. Tästä jäi vähän harmi fiilis, kun muuten treenit menivät tosi kivastia ja olin oikein hyvällä mielellä siitä, että pitkästä aikaa toko tuntui kivalta. Mutta ei se mitään, otin palauttavan paikkamakuun kotona iltaruoalla. Aino pysyi arviolta kolme minuuttia tosi kauniisti paikallaan ilman mitään ylimääräistä säätämistä tai pään tiputtamista maahan. Täytyy näillä vahvistaa ja siirtää nuo tilanteet vaikka kotipihaan. 

Kaiken kaikkiaan ihan jees. Yritetään vaan sitä hauskaa tekemistä edelleen pitää yllä, ettei vaan urauduttais taas niihin hinkkausjuttuihin ja hommasta tulee pakkopullaa molemmille. Kiitos seurasta, Anne & Roki!