Voihan blogin päivittämisen vaikeus

Järkyttävää! Huhtikuun aikana en ole ehtinyt kirjoittaa tänne vielä mitään! Miten se voi olla mahdollista? Täytyy yrittää nyt parantaa taas tapani ja päivittää blogi treenien osalta useammin, jotta pysyn kartalla, mitä ollaan tehty ja missä mennään. Sitä vartenhan tämän blogin alunperin tein...

Toki blogin päivittäminen vähän korreloi myös treenimotivaatioon. Jostain syystä mulla on ollut motivaatio treenaamiseen edelleen vähän hukassa. Ollaan me silti kaikenlaista touhuiltu ja nyt alkaa taas intoakin löytyä enemmän. Tosin tässä parin viikon aikana olemme keskittyneet nyt lähinnä agilityyn ja toko ollaan suosiolla jätetty vähemmälle. Agilityssa varsinkin nyt into on sekä minulla että Ainolla kova, ja kieltämättä kaikista hyppytekniikkajutuista sun muista huolimatta kävin jo vilkaisemassa SAGIn kisakalenteriakin, että josko kuitenkin kesän aikana päästäis vaikka jo hyppärille... Unohdin kuitenkin nämä haaveilut aika pian, kun kävin taas hallilla toteamassa, että vielä saa Ainon hyppyjen kanssa tehdä paljon töitä, ennen kuin kisaamaan kannattaa lähteä. Mutta hiljaa hyvä tulee, eikö vaan? :-)

Vietimme maaliskuun viimeisen viikonlopun ja huhtikuun vaihteen Tamperella. Mukana menossa olivat Aino ja Laku, Joona Hippu-siskon kanssa ja Minna tietysti koirineen, sillä hänen luonaan majailtiin. Kävimme myös yhdessä treenaamassa Huippu-siskon ja Minnan kanssa lauantaina agilitya Sport Dog Parkissa. Majoitusjärjestelyt menivät hyvin siitä huolimatta, että koiria jouduttiin erottelemaan. Laku-vanhus ei tule oikein kenenkään kanssa toimeen, joten me majoittauduimme makuuhuoneen puolelle ja Hippu + Minnan koirat saivat sitten olla keskenään.

Sekä lauantain yhteisistä agitreeneistä että iltapäivän Sari Kärnän yksityistokosta, jossa olimme 1,5h Joonan kanssa, olisi videokamera täynnä pätkiä, mutta mä en vaan oo ehtinyt niitäkään käsitellä ja pistää mihinkään näytille. Täytynee se asia yrittää korjata lähiaikoina, etukäteen vaan jo tiedän, kuinka valtava työ siinä on käydä kaikki videot läpi, leikata turhat kohdat pois, pienentää ja pistää nettiin... Mutta pakkohan se on tehdä. Sori, Joona! Tulossa on.

Aino maaliskuussa Jattilassa. Kuva: Tiina Karvonen

Tuon viikonlopun treeneissä tuli jokunen oivalluskin. Agilityssa Aino pujotteli ilman ohjureita koko keppisarjan ensimmäistä kertaa ihan oikein! Ja lujaa! Ei tietenkään ihan sillä vauhdilla, millä se ohjureilla on tehnyt, mutta tosi hyvästi kuitenkin. Jee! Aloituksissa ja loppuun pujottelussa on vielä työtä, joten niitä täytyy vahvistella toki. Mutta tuo oli kyllä jo iso askel eteenpäin. Samoin saimme korkeammilla hypyillä kivoja toistoja, kun Minna oli hyppyjen takana palkkaamassa ja vaihdoimme "hyppy"-käskyn "aita" -käskyksi. Ilmeisesti Aino tuntuu ponnistavan juuri siitä paikasta, missä kohdin se sanan "hyppy" kuulee. Ehkäpä parhaiten alkaisi sujua, jos en sitä hypyillä käskyttäisi ollenkaan? Mutta selvästi on hyppytekniikkatreeneillä ihan oikeasti tekniikka parantunut, koska nyt Aino rupeaa löytämään oikeaa hyppykaarta ja takajalat irtoavat mahan alta taakse. Hyvä näin. :-)

Tokossa ei mitään mullistuksia tullut, mutta toki paljon hyviä vinkkejä. Sellaisia juttuja, jotka olen kyllä oikeastaan tiennyt, mutta toisaalta oli erinomaista, että niistä taas muistuteltiin. Ainolle nyt vaan rakennetaan edelleen tekniikan sijasta intoa ja vauhtia niin luoksariin kuin noutoihinkin. Seuraamiseen muistutuksena, että aina ei tarvitsisi lähteä perusasennosta, vaan koiran voi napata lennosta seuraamaan. Mä ainakin myönnän olevan perusasentojen orja, ja niistä lähden aina liikenteeseen... Muitakin juttuja tuli, mutta enhän mä kaikkea muista. Mutta joo, tämän jälkeen ei olla oikeastaan edes tokoa tehty (paitsi noutokapulalla leikittiin toissailtana hallilla ja Ainolla oli HAUSKAA! Se juoksi täysillä kapulalle, laukkaili onnessaan se suussa ja ensimmäistä kertaa ei meinannut luovuttaa sitä minulle. Ei kovin toivottavaa sekään, mutta tässä tilanteessa enemmän kuin hyvä juttu. Se myös nouti metallia kivasti. :-)), mutta ehkäpä tokoinnostuskin alkaa löytyä, jotta voisi niitä kokeita ruveta joskus miettimään.

Agilitya ollaan käyty pääsiäisen aikaan useamman kerran tekemässä. Videokameraa ei ole ollut mukana, koska se muutenkin pursuilee niitä käsittelemättömiä videoita. Ollaan tehty kuitenkin hyppytekniikkaa (kasvavaa sarjaa, vikalla esteellä joko etäisyyden tai korkeuden arviointia, ja testasimme myös niin, että oli ns. ristikkoaita. Se oli Ainosta tosi outo juttu. :-D). Keppejä ollaan treenattu ahkerasti, pääosin ekassa ja/tai vikassa välissä ohjurit vahvistamassa. Nyt on Aino pujotellut loppuun asti hyvin, mutta tehnyt sitten taas virheitä aloituksissa tai peräti keskellä. Mutta en mä näistä huolissani ole, opetteluvaiheessahan ne kepitkin vielä ovat. Lisäksi olen Ainon kanssa tehnyt pieniä radanpätkiä. Nyt on ollut rimoja jo vähän korkeammalla (45-50cm) ja tekniikka niillä on ihan hyvin kasassa. Ainolla vaan meinaa olla myös kiire, jolloin se ei vaan keskity hyppyyn ja roiskii rimat alas. Niihin mä olen puuttunut, ettei se missään vaiheessa opi siihen, että kaahottamalla pääsee lujempaa ja rimoilla ei ole mitään väliä. Parempi puuttua nyt (koska koira sen kestää) kuin myöhemmin. Kuitenkin koko ajan rinnalla tehdään hyppytekniikkaa ja teen myös ns. ratatreeniä matalammilla rimoilla. Nuo on ollut vähän sellaisia kokeiluita, miltä homma näyttää. 

Kontakteille aloitimme uuden elämän. Taas. Mä en koskaan ehtinyt tehdä postausta siitä, miten lähdin niitä nyt opettamaan, mutta tosiaan ideana oli leikkuulaudan läpsyttely eli kosketusalusta ja sen vieminen kontakille sitten, kun koira kykenee eri kulmista ja suurestakin vauhdista pysähtymään alustalle. No, tästä ei vaan tullut mitään. Mä en itse jaksanut alustaa treenata tarpeeksi kotona ja selvästi myös homma rupesi käymään Ainolle vähän tylsäksi verrattuna siihen, kuinka kivaa se aluksi oli. Totesin sitten itse, että mun on pakko saada joku erilainen opetustyyli sitten kuitenkin, vaikka tuo menetelmä olisi erilaiselle kouluttajalle ehdottoman loistava. Mä selvästi tarvitsen sellaisen opetusmenetelmän, missä voidaan jo treenata esteellä/esteen palalla ja voin sitä hallissa tehdä. Nyt lähdettiin sitten ihan tällä perinteisemmällä, eli koira puomin alastulolle, palkataan siihen ja vahvistetaan 2on 2off -paikkaa ja käskystä vapautus namikipolle (myöhemmin lelulle), mikä on kauempana. Lisäksi nyt sitten tätä asentoa vahvistan kotona ilman kontaktikäskyä (kiikii) laatikon päällä, samoin "mene" -käskyn merkitystä. Mä toivon, ja uskonkin, että ehkä vihdoinkin tämä kontaktiasia lähtee menemään eteenpäin ja nekin saadaan kuntoon. Aino alkaa kuitenkin muuten edistyä jo varsin kivasti joka osa-alueella, enkä enää näe mahdottomana, että esim. syksyllä tai loppuvuodesta voisimme olla kisoissa. Turhahan sinne on kiirehtiä, ennemmin koulutan koiran varmaksi, mutta kuitenkin.

Huomenna lähdemme aikaisin aamulla kohti Tallinnaa Elinan ja Senan kanssa. Samalle reissulle lähtevät myös Minna ja Jippo (P. Ex-Treme Action) valiouroksiin ja Jipon sisko Ralli (P. Ex-Press News) valionarttuihin. Aino on siis junnuluokassa, jotta Ralli saa kisata aikuisten serteistä ja cacibista, ja jos Aino sattuisi saamaan junnusertin, niin tulisihan siitä junnuvalio. Varsinaista merkitystä ei tuolla meille ole, mutta tälle reissulle lähden ainakin itse ensisijaisesti ystävän kanssa viettämään mukavaa aikaa kuin näyttelyyn. :-) Näyttelyhän on siis Tallinnan Voittaja, mutta kyseistä titteliä ei Kennelliitto vahvista KoiraNettiin. Bordercollieita on ilmoitettuna yhdeksän, joka on mielestäni paljon Baltiaan. Mutta sunnuntaina nähdään, kuinka käy!

Tällaista meille. Nyt yritän taas aktivoitua blogin suhteen paremmin. Pakko on.

Aino sai uuden ystävän Lissu-dalmiksesta. :) Kuva: Sanni Muurmäki