Sekä minä että Aino ei varsinaisesti nautita aamulenkeistä silloin, kun herätys on klo 6. Aino vielä kaiken lisäksi käy mun porukoiden pihalla täällä Jyväskylässä ollessa tarpeillaan ennen kuin edes ehdin sitä tontin ulkopuolelle kiikuttaa, joten aamulenkit ovat jotenkin tuntuneet turhiltakin. Kuitenkaan en raaski Ainoa vaan pikaisesti päästää pihalle ja ottaa heti sisälle taas koko päiväksi, joten oon yrittänyt aamuisin aamulenkin sijaan jättää aikaa siihen, että ehtisimme Ainon kanssa jotain touhuilla ennen mun lähtöäni. Niinpä tänä aamuna nappasin Ainon ulos ja otin lelun mukaan tarkoituksena viettää Ainon kanssa jonkinlainen leikki- ja tokohetki. Ja pakko on kyllä sanoa, että mitään parempaa tapaa ei voi olla aamua aloittaa kuin Ainon kanssa puuhastelemalla, kylläpä tämä aamu ainakin sai mut niin hyvälle tuulelle! Otin narulelun kainaloon ja Ainon sivulle. Tein pieniä seuruupätkiä, palkkasin muutamista askelista, hyvistä käännöksistä ja välillä ihan vaan sivulla istumisesta kontaktissa. Heitin lelun kainalosta taakse ja sitten leikittiin kunnolla. Tosi kivoja pätkiä ja yhden pidemmänkin seuruun otin (Edelleen puhutaan noin 20 askeleesta maksimissaan kera parin käännöksen. Ne on meille siis pitkiä pätkiä. ;-)) ja Aino oli tosi kivalla ilmeellä ja hyvässä paikassa lelusta huolimatta hommassa mukana. Nyt on ihan pienessä ajassa seuruuhommat sun muut menneet tosi paljon eteen päin. Ja lelupalkalla myös paikka ainakin tänä aamuna pysyi tosi hyvin, vaikka aiemmin lelupalkalla Aino on lähtenyt vähän edistämään. Tein myös pari liikkeestä maahanmenoa. Aino reagoi tosi hyvin käskyyn, mutta ei kyllä kestänyt vielä jäädä odottamaan palkkaa. Täytyy vahvistaa tässä seuraavaksi sitä, että maahanmenon jälkeen ei heti ole suotavaa nousta takaisin ylös, vaan siellä maassa ollaan niin pitkään kuin toisin sanotaan. Mutta eipä tuo haitannut, itse maahanmenot olivat lähes täydellisiä.
Näiden pikkutokojen jälkeen en muuta voinut kun lähteä ajamaan töitä kohti hölmö virne naamallani, kun ajattelin taas kerran, miten ihana koira mulla onkaan. :-)
Tänään ei ehdittykään muuta tehdä, kun mulla meni sekä töissä että iltamenoissa normaalia pidempään. Mutta koirat saivat kuitenkin kivat lenkit, kun äitini käytti Ainon iltapäivällä metsässä tunnin verran ja isäni oli käyttänyt Ainon 1,5h hihnalenkillä. Tästä pitäis kyllä vetää rasti seinään, mun isä ei ole Ainoa tainnut lenkittää tässä vuoden aikana kuin nyt vasta kolmannen kerran, ja nämäkin ovat olleet kaikki viimeisimmän kuukauden aikana!
Loppuun tosin on pakko sanoa, että mun maailman ihanin koira myös palautti mut maan pinnalle tänään iltapäivällä, kun se oli päivän aikana syönyt jalastaan eilen illalla ostetut tuliterät juoksupöksyt. En mä niitä ihan kertakäyttöiseksi ollut meinannut, mutta luonnonlapsi oli kai sitä mieltä, että ne olivat liian piukat tai jotain. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun Aino söi juoksupöksyt, mutta ei varmasti myöskään viimeinen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti