Salmen viides tokotreeni

Menimme tänään Salmen kanssa Jattilaan, sillä aamulla oli tullut lunta todella paljon, ja edelleen iltapäivällä pyrytti taivaan täydeltä lisää. Raivasimme kolmoskentän agilityesteet sivuun, ja Jattila osoittautuikin esteiden raivaamisen jälkeen aivan loistavaksi tokotreenihalliksi! Kuvittelin, että Aino ei keskity agilityhallissa hommiin kunnolla, mutta itse asiassa alkutunnista työskentely oli paljon parempaa kuin pitkään aikaan (tosin hallissa ei ollut ketään muita vielä silloin, joten häiriökin oli huomattavasti vähäisempää).

Aloitimme seuraamisesta, kuten tavallista. Mulla oli nami vasemmassa kädessä, mutta en kuitenkaan imuttanut Ainoa. Tottakai nami Ainoa vetää oikeaan paikkaan siitä huolimatta. Seuruupätkät olivat hyviä! Aino piti kontaktin loistavasti, käännökset oikeaan ja vasempaan suht sujuvia ja Aino pysyi oikealla paikalla ja ilme oli kohtuullisen hyvä. Salme kehui pätkiä myös hyviksi ja sanoi Ainon näyttäneen oikein pätevältä! Kuitenkin muistutusta tuli siitä, että tekisin tarpeeksi lyhyttä pätkää, ettei vain tule kyllästymisiä. Samoin harjoittelimme pitkään omien käsieni paikkaa. En oikein voi pitää käsiä suoraan alhaalla, koska vapaasti heiluessa ne kolisevat Ainoon. Kuitenkaan Aino ei ole niin iso, että voisin pitää käsiäni irti kropasta. Teimme siis pitkän harjoituksen vain minulle, jossa opettelin kävelemään luonnollisen näköisenä kädet hieman kyynärpäistä koukussa ja heiluttamaan niitä luontevasti kropassani kiinni. Tämä vaatii minulta harjoittelua, jotta saan luotevan näköisen asennon lihasmuistiin! Jatkossa seuraamisessa tulisi kiinnittää huomiota tarpeeksi mielekkäisiin pätkiin, käännöksiin (täyskäännös vasempaan ja Ainon pepun käyttö pitää ottaa työn alle), temponvaihteluihin ja ennen kaikkea Ainon hyvään ilmeeseen ja kunnolliseen vireeseen.

Jatkoimme hommaa eteen istumisella. Aino osaa jo kohtuullisen hyvin tulla eteen ilman käsiapuja. Nyt sitten eteen istumisesta pitäisi saada uoksetuloliike. Ainolle ei ole tehty kokonaisia luoksetuloja, joten se ei myöskään toistaiseksi vielä ymmärrä, että se saa tulla lujaa laukaten eteen istumaan. Testasimme jättää Ainon n. 5m päähän ja kutsuin sen eteentulokäskyllä "tänne" luokseni. Tulihan se, mutta hitaalla ravilla. Uutena treeninä tulee tehdä n. 3-5m matkalta eteentuloja, palkata nopeasti namilla ja ottaa lelu taskusta ja riekuttaa sen jälkeen kunnolla. Eli yritetään tätä kautta kasvattaa "tänne"-käskyn merkitystä superkivana asiana juosta täysillä eteen. Kenties jotain vauhtiluoksetulojakin voisi harkita tehtäväksi.

Seuraavaksi teimme liikkeestä maahanmenoja. Tärkeä huomio tuli siitä, että Aino kyllä tietää mitä pyydetään, mutta jos katsekontakti on toisaalla, niin käsky ei myöskään mene perille. Eli jos Aino keskittyy yhtään muuhun, niin hommat menevät kuuroille korville. Niinpä mun pitää käskytyksen ajoitusta tarkkailla, että annan käskyn silloin kun Aino on varmasti kuulolla. Samoin naminheittelytreenissä (ns. aktiivinen maahanmeno, jossa koiralle sanotaan "maahan" ja heitetään heti nami n. metrin verran koiran oikealle tai vasemmalle puolelle) on tärkeää saada Ainon kontakti minuun eikä namikäsiin. Tässä treenissä Aino käyttää herkästi silmiään, jolloin ei myöskään keskity käskyyn. Vähitellen liikettä voidaan myös liittää jo seuruuseen.

Paikkamakuussa samoja huomioita kuin maahanmenoissa. Ainon kontakti minuun, selkeä ja napakka käsky. Tilanne pitää rauhoittaa ja mun pitää itse uhkua itsevarmuutta. Aino nimittäin herkästi kyseenalaistaa tehtävän. Se ei paineistu, se vain helposti päättää, että nyt ei huvita maata paikoillaan, tehdäänpä jotain muuta, ja nousee ylös. Mun täytyy itse siis olla ryhdikäs, itsevarma ja ennen kaikkea tyyni ja napakka, jolla kertoa Ainolle, että nyt hommat on vaan tehtävä, vaikkei oliskaan just niin hauskaa. Salme kuvaili Ainon käytöstä vähän diivamaiseksi. :D Kai se sitä joskus onkin. Samoin jätöissä kannattaa tehdä nyt ns. aktiivista maahanmenoa, eli käsky sivulta ja heti palkka koiran vasemmalle heittämällä. Vahvistetaan nopeaa maahanmenoa tällä. Jatkossa myös jättöjä paljon, koska juuri niissä tuli tuota Ainon "diivailua". Sen ilmeestä näkee, ettei se tule epävarmuudesta tai siitä ettei se tiedä mitä odotetaan. Siksi nyt vaan peruutan niin pitkään pois, että pystyn varmasti luottamaan ettei se lähde taas mun perään.

Liikkeestä seisomiseen edelleen vaan käskyn "oota" vahvistamista "oota"-nami-"oota"-nami -toistoilla. Tätä ajetaan edelleen sisään niin pitkään, että käsky alkaa mennä kaaliin. Siitä jatketaan maahanmenon tapaan aktiivisiin seisomisiin.

Hyppyyn irtoamiseen oli ekaa kertaa ongelmia. Ennen on lähtenyt kuin nappi takista, nyt kun otin sivulle, ei lähtenytkään. Tähän otetaan valmisteleva osuus Ainolle "Missä hyppy?". Lähdetään vahvistamaan vain niin, että otan sivulle hypyn eteen, kysyn "missä hyppy" ja kun katsoo hyppyä, kehu ja palkka. Kun Aino alkaa tarjoamaan katsetta hypylle, niin voin myös koetilanteessa olla varma, että se noteeraa hypyn ja todennäköisesti myös irtoaa, kun se on sinne valmisteltu. Tätä voin jatkossa sitten käyttää myös ruutuun/merkille. Eli tämä nyt tärkeimpänä asiana hyppyyn. Aloluokan hyppy saadaan pian sitten valmiiksi, kun seisominen tulee ensiksi käskynä vihdoin tutuksi.

Näiden asioiden lisäksi meidän treeni oli loistava myös siinä mielessä, että viereiselle kentälle tuli haukkuva koira treenaamaan agilitya, eli häiriö oli Ainolle todellakin suuri! Aino yritti melko usein lähteä viereiselle kentälle, mutta kovalla käskyllä "Aino!" se tuli kyllä luokseni. Vaikka häiriö veti kovasti Ainoa puoleensa, niin saimme hyvin treenattua eri asioita, ja Ainonkin mukavasti keskittymään mun kanssa tekemiseen. Nyt vaan täytyisi tehdä lisää vastaavia häiriötreenejä ja kertoa Ainolle, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin olla mun kanssani.

Tämä oli toistaiseksi viimeinen Salmen toko, mutta otan varmasti jatkossakin tokotunteja häneltä. Hyviä vinkkejä on tullutkin huomattavasti! Nyt täytyy alkaa rakentaa treenisuunnitelmaa ja -päiväkirjaa, jotta vihdoin ja viimein saataisiin alo- ja avo -liikkeet kasaan. :)