Tokoa siellä sun täällä

Meillä oli melkoisen menevä päivä tänään Ainon kanssa. Aamun aloitimme kotitokoilla. Aluksi tehtiin kaukkareiden asentovaihtoja namilla vain tekniikkaa hioen. Näistä mulla oli video pyörimässä, mutta ei niissä näkynytkään Ainoa kokonaan, joten jätän videon julkaisematta. :D Aino kyllä jo osaa siirtymiä tehdä hyvin jalat paikallaan, mutta namin kanssa tekniikkaa hioessa ongelmana on herkästi se, että Aino lähtee sooloilemaan omiaan ja tarjoaa hyvin nopeasti esimerkiksi seisomisen jälkeen ilman "lupaa" taas maahanmenon. Yritän tehdä näistä paremman videon myöhemmin, niin josko jollain olisi niihin vinkkejä, miten kannattaisi lähteä näitä työstämään eteenpäin. Kiirehän näitä toki ei ole saada vielä kuntoon, kun ihan ekana nyt vain olisi tarkoitus saada alo-luokan paketti kasaan. :)

Lisäksi tehtiin sisällä noutoja. Yritin lähteä naksuttelulla liikenteeseen, jotta saisin Ainon nostamaan kapulan itse maasta. Eihän siitä mitään tullut! Tarjoaa vain kapulan eteen maahanmenoa. Aino ottaa kapulan itse ja tuo sitä eteen mulle, jos annan sen sille, mutta maasta se ei vaan nouse. Yritin tähän varioida vaikka mitä, mutta koko hommasta ei kyllä meinannut tulla hevon kukkua. Jossain vaiheessa mulla meni jo hermot niin pahasti, että mun oli pakko ottaa itselleni aikalisä ja mennä vähäksi aikaa puhisemaan omaan huoneeseeni, etten rupea Ainolle kiukuttelemaan, koska eihän syy sen ole, ettei se osaa... Aino on kyllä siitä kiva, että vaikka sekin jo varmasti vaistosi, että mulla alkaa mennä kuppi nurin, niin ei se paineistu mun hermostumisesta (tai ainankaan tähän mennessä ei ole koskaan ottanut nokkiinsa). Kokosin taas itseni ja päätin vaihtaa suunnitelmaa taas täysin. Otin kapulan, heittelin sitä itselleni ilmaan ja innostin Ainoa. Sitten keksinkin Ainosta kivan leikin: Menin lattialle makaamaan ja pistin kapulan mun jalkojen taakse. Sieltä Aino kävi kapulan maasta nostamassa ja se toi sen mulle mun mahan päälle lattialle syliin. Alkoihan se kapula nousta sieltä maasta! :) Tätä leikkiä leikittiin ja nousin sieltä lattialta jo myös istumaan. Vähän tosin meinasi mennä Ainon osalta saalistamiseksi ja toisaalta myös yritti jonkin verran kantaa kapulaa laipasta, mutta nyt oli tärkeintä saada hommaan ilo ja ylipäätään kapulan nouseminen maasta, joten en viitsinyt kaikkeen puuttua samalla kertaa. Katsotaan nyt, miten tää nouto lähtee etenemään.

Jännä juttu muuten, miten edellisen koiran kanssa tehdyt virheet kuormittavat edelleen mun omaa mieltäni ja selvästi pelkään tekeväni samoja virheitä Ainon kanssa. Juuri tämä nouto on siitä hyvä esimerkki. Mutta täytyy yrittää pyytää myös siihen apuja osaavammilta, jos se ei lähde sujumaan. Ihmettelen silti, että miten siitäkin - yleensä niin kivasta liikkeestä - on niin turkasen helppo tehdä ei-niin-kiva?

Puolen päivän jälkeen lähdimme Sari-kasvattajan luokse Palokkaan tarkoituksena ottaa Sarin shelttipennusta, Kuurasta valokuvia. Myös Aino pääsi jokuseen kuvaan mukaan. Kävimme ottamassa kuvia Heinämäen teollisuusalueella ja otin siellä Ainon kanssa pieniä seuruupätkiä lelupalkalla ja tein myös muutaman liikkeestä maahanmenon. Siinä on liike, johon taas olen tosi tyytyväinen tällä hetkellä! Aino seuraa hyvin, mutta menee nätillä käskyllä todella nopeasti maahan. Tänään myös onnistui maahan-käskyn jälkeinen odottaminen, eli ei noussut heti käskyn jälkeen ylös. Jee. :) Myös seuruupätkät olivat tänään kohtuu laadukkaita. 

Kuura 5kk.

Aino 1v ja Ainon mummo, Tuisku 10v. :-)

Pienen treenihetken jälkeinen leikki.

Nappasin Sarilta Kuura-neidin mun ja Ainon matkaan, kun suuntasin seuraavaksi keskustaan Mäki-Mattiin treenaamaan. Jatkoin Ainon kanssa seuraamisilla, hyviä pätkiä varsinkin alkuun taas kerran. Tein pidempiäkin seuruupätkiä, hyvin pysyi kontakti mukana (lelu toki kainalossa). Selvästi alkaa Aino kestää nyt myös pidempää pätkää. :) Silti näiden treenien suurin anti oli häiriö, eli tuttavan snautseri oli kentän toisessa päässä ja Kuura haukkumassa lähes vieressä. Aino teki tosi hyvin töitä näistä huolimatta! Toki välillä katseli ja snautserille vähän pörhisteli, mutta kuitenkin keskittyi sen jälkeen todella hienosti töihin. Häiriönsietokyky on Ainolla kyllä kasvanut hirmu paljon pienen ajan sisällä. Saatan haukata liian ison palan sanoessani tämän ääneen, mutta enää en oleta, että kokeissa häiriö olisi liian suuri Ainolle ja sen takia täytyisi tahkota alokasluokassa useamman kisan verran. Tällä en tietenkään sitä tarkoita, että heti päästäisi siirtymään avoimeen, mutta olin suunnitellut alunperin niin, että Ainon häiriöherkkyyden takia käymme hakemassa TK1:sen alokkaasta, tuli heti eka kisasta ykköstulos tai ei. Mutta jos Aino keskittyy hommiin nyt näin hyvin, mitä tänäänkin uudessa häiriössä, niin saatamme ensimmäisen ykkösen jälkeen siirtyä heti avoimeen. :) 

Teimme myös luoksetuloa, jossa mä oon kyllä nyt sittenkin aika pattitilanteessa. Luulin, että "tule"-käsky pistikin liikkeen toimimaan, mutta ei. Aino lähtee laukalla, mutta sen jälkeen alkaa hiipiä ennen kuin tulee eteen istumaan. Yritin lelupalkkaa, eli heitin lelun mun taakse käskyn jälkeen, mutta Aino ei jotenkin tajunnut sitä. Koitin myös sitä, että palkkaan mun selän takaa jalkojen välistä. Aluksi sekään ei toiminut, mutta vähitellen Aino lähti juoksemaan laukalla koko matkan ja haki palkan jalkojen välistä. Vähän se tuli lelun takia matalana "beeceemäisesti" silmää käyttäen, mutta tuli kuitenkin nopeammin. Tarttee varmaan tehdä tämän tyylistä treeniä nyt, kun joku ihme Ainoa tässä hiertää. En oo keksinyt, mikä se on, koska lenkeillä luoksetulot ovat loistavia, eikä Aino ole ikinä ollut paineistuneen oloinen eteentuloissa. Tuntuu vaan hullulta, miten niin helppo liike kuin luoksetulo voi olla näin vaikea meille. Mutta ehkä tähän(kin) löytyy ratkaisu. :) 

En tehnyt juuri muuta, koska olin häiriönsietoon tyytyväinen ja pakkasta oli melko paljon. Seuruupätkiä vielä vähän, mutta niissä alkoi tulla edistämistä. Tein myös pari liikkeestä maahanmenoa, ne olivat täälläkin hyviä.

Illalla lähdin viemään Kuuraa omaan kotiinsa takaisin ja kävin samalla Kuuraa totuttamassa Plantagenin pihalla mm. liukuoviin. Samalla otin vielä pienet namitokot Ainonkin kanssa taas kerran uudessa paikassa. Hyvät seuruut, hyvät maahanmenot ja ihana motivaatio pitkästä päivästä huolimatta. :) 

Tosi paljon tuli tänään touhuiltua ja lisäksi vielä kyläilyreissut ja Kuuran mukana olo selvästi väsytti Ainokaista. Mutta hyvin neiti jaksoi koko pitkän päivän ja monet treenit. Huomenna on suunnitelmissa lähinnä lenkkeilyä ja ehkä jotain pientä. Mutta Aino kyllä ansaitsee huomenna melko kevyen päivän.

Lopuksi Aino n. 14kk nakukalle. :)